BLOGI MUUTTI!

Kuten olette huomanneet, ei minua ole Bloggerin puolella näkynyt viimeaikoina. Tämä johtui kesän jälkeen alkaneesta motivaatiopulasta. Mutta motivaatio on palannut, ja paljon on muuttunut. Minulla on nykyään vuokraponi, jota vuokraan kolme kertaa viikossa. Sen ansiosta sain uuden isnpiraation blogin pitämiseen, mutta halusin aloittaa sen puhtaalta pöydältä: siksi minulla on uusi blogi! Kiitos kaikille tämän blogin lukijoille ja kaikille ihania kommetteja jättäneille. Toivottavasti menette katsastamaan myös uuden blogini, johon päivittelen huomattavasti tätä vanhaa useammin :)

www.liianvanhaponitytoksi.wordpress.com !!

Menkää siis kurkkaamaan uusi blogini "Liian vanha ponitytöksi", jossa pääsette seuraamaan mun ja Rieksin treenipostausten lisäksi mun mietteitä ratsastuksesta harrastuksena ja kaikkeen siihen liittyvästä! :)

(Postaukset siis löytyvät pyöreitä kuvia klikkaamalla) 

Tässä olemme me: pikku poniherra 7v ja minä (edustavana tietenkin, kuten aina...)

Hyvää uutta vuotta kaikille! 

19. Joulukalenteri alkaa suurilla uutisilla!

Joulukuu on jo täällä! Aika tuntuu kiitävän ohi sellaista vauhtia, että siitä ehtii hädintuskin nauttia. Onneksi myös vaikeammat ajat vilistävät ohi samaista vauhtia, joten niihinkään ei jää liian tiukasti jumiin. Blogia en ole unohtanut. Uusi motivaatio sen kirjoittamisen suhteen on nostanut lähiaikoina päätään, ja nyt minulla on suuret suunnitelmat uuden ulkoasun sun muiden toteuttamisesta. Katsotaan miten suunnitelmien kanssa käy... Toivottavasti hyvin.

Joulukalenteriahan en ole koskaan vielä blogissani toteuttanut, mutta tänä vuonna ajattelin ottaa tästä mahdollisuudesta kiinni, ihan omaksi iloksenikin. Suunnitelmissa olisi myös mm. videopostausta jos saan sen aikaiseksi. Muiden blogeja lukiessani tuli kieltämättä mieleen josko joulukalenteristani tulee yhtikäs mitään, tätä ei näet ole ihan hirvittävästi suunniteltu. Nyt mennään fiilispohjalta, mutta minusta tuntuu, että tästä voi syntyä ihan jotain hyvääkin.

Ensimmäinen luukku on tällä hetkellä vähäisen kuvamateriaalin vuoksi todella tekstipainotteinen, mutta jotta myöhemmät luukut aukeavat teille, on minun aika kertoa suuret uutiset, jotka nyt varmistuivat viikonvaihteessa. Minähän olen tunnetusti hieman tuuliviiri - jonnekin jymähdän moneksi vuodeksi mutta yleensä viiletän valinnasta toiseen- näin olen tehnyt taas kerran, mutta uskon sen tällä kertaa kääntyneen todellakin parhain päin! Minulla on nimittäin nykyään vuokraponi. Käyn vuodenvaihteeseen saakka sitä ratsastamassa 3 kertaa viikossa, sen jälkeen mahdollisesti alan sen puoliylläpitäjäksi. Poni löytyi täydellisellä hetkellä, Kilossa kuviot ovat muuttuvassa monen kaverini kannalta, ja koska en sinne halua hevostunneille jatkaa, siirryn nyt uusiin kuvioihin. Ponilla saa valmentautua niin koulu-, kuin esteratsastuksessakin ja olen suunnitellut molempia sen kanssa treenaavanikin, kunhan ensin tutustutaan toisiimme vähän paremmin.

Poni on juuri sopivan poni - ratsastaessa ei mikään automaatti ja pilkettä löytyy silmäkulmasta. Jonkun pukin tai pompun se onkin joka ratsastuskerran sekaan heittänyt, mutta ne ovat tähän mennessä jääneet siihen yhteen/per ratsastus. Poni on kuitenkin nöyrä ja siltä löytyy työmoraalia, kunhan sille ensin huomauttaa, että nyt todella tultiin töihin. Pakettiin kuuluu myös kivat, pehmeät askeleet ja aika iso, jopa hieman hevosmainen laukka, jossa on todella mukavaa istua. Kiva, hyvin kehityskelpoinen kokonaisuus! Poni kuitenkin on vasta kääntymässä 7-vuotiaaksi. Odotan innolla yhteistä taivalta.

Karsinassa ollaankin sitten välillä jännän äärellä; pientä testailua on ollut ilmassa, eikä käskyjen vastaanottaminen ensin tuntunut herraa miellyttävän, mutta aika pian päästiin yhteisymmärrykseen. Poniherraa kiinnostaa myös kovasti kaikki ympärillä oleva... Minulta mm. katosi pipo päästä heti ensimmäisellä kerralla herraa hoitaessani. Myös harja, kaviokoukku, suojat ja suitset olisivat maistuneet, mutta ne sain pelastettua yllätyshyökkäykseltä. Poni on hauska hoidettava, ei missään nimessä ilkeä, muttei myöskään paikalleen juurtunut ;)

Kuvia ja videoita ilmestyy mahdollisimman pian tänne blogin puolelle, jos saisin nyt jonkun houkuteltua mukaani.

Tällainen kuukauden aloitus meillä ; näistä tunnelmista onkin hyvä startata joulukalenteri, johon voisi kuulua nyt ainakin edes postaus jokaiselle päivälle :)

Hyvää joulunkuun alkua ja tsemppiä kaikille arkeen -- kyllä se loma siellä jo siintää! 

18. Avasin jo sulkemani oven...

Mä palasin Kiloon. Mun nimeä ei enää löydy Primuksen listoilta, ja haluan selittää teille siihen syyn, joka ei ole itsessään mitenkään dramaattinen. Primushan on upea talli, siellä on aivan mahtavia hevosia ja ne puitteet - ah, en ole nähnyt kyllä missään muualla sellaisia, ainakaan Suomen mittakaavalla. Vuoden mä siellä melkein olin, en ihan, sillä Kesä Cupin toinen osakilpailu jäi mun viimeiseksi kilpailuksi, ja ylipäätään ratsastukseksi kyseisen tallin kävijälistoilla, ainakaan nyt vähään aikaan.
      Loppuaikoinani Primuksella tutuistuin paremmin moneen todella mukavaan ihmiseen, ja olisin halunnut paremman hetken selittää heille, miksi yht'äkkiä vaan katosin. Mutta siis, simppelein versio on, etten voinut jatkaa sillä tunnilla, jolla olin, eikä tilaa muualla oikeastaan ollut. Aluksi mulla ei ollut mitään ideaa, mitä mä tekisin. Halusin niin kovasti kehittyä, vaikka takana oli vähän masentavampi kausi, mutta nyt multa vedettiin viimeinenkin matonkulma jalkojen alta.

Tästäkin on kulunut jo yli vuosi. Sen aikana poni (= hevonen) on onneksi kerennyt jo
vähän rauhoittua... Toi kun ei päättynyt kovin hyvin, kuten jotkut varmasti muistavatkin.

Yhtenä iltana aloin kuitenkin miettiä, millaista olisi palata takaisin Kiloon. Siellä kuitenkin olen viettänyt elämäni parhaat tunnit, parhaassa seurassa ja sieltä löytyy se opettaja, joka vain on ylitse muiden. Seuraavana päivänä laitoin jo viestin tallille. Omassa vanhassa ryhmässäni oli tilaa. Mä pääsen takaisin.

Olen kanssa pahoillani siitä, että blogi on viettänyt pahemman laatuista hiljaiseloa. Ei ole ollut kuvia, joita tänne laittaa, sillä Kilossa on huomattavasti Primusta harvemmin kuvaaja käytettävissä. Muutama video musta on, mutta katsotaan, saanko ne tänne blogin puolelle joskus :) Kilossa olen kuitenkin nyt aloittanut uudestaan, ja onhan tätä syyskautta ollutkin jo pari kuukautta. Mun on vaan pakko myöntää, että vaikka mä niin kovasti koitin siirtyä hevosille sen takia, että se olisi ollut se fiksu ratkaisu, ei ponien lumovoima ole kulunut pois millään. Taidan olla ikuinen poniratsastaja, ja tässä asiassa blogin nimi linkkautuu hyvin mukaan kuvioon - koitin oppia rakastamaan jotain muuta, kuin oikeasti rakastin. Ei onnistunut, voin vakuuttaa...

Muutenkin mulla on nyt sellainen olo että kaikki ympärillä muuttuu, mutta silti mikään ei muutu tarpeeksi. Lukio alkoi, ja ensimmäinen koeviikko kolkuttelee jo ovella. Mun pitäisi nytkin olla lukemassa kokeisiin, eikä kirjoittamassa teille. Mutta kai mä olen siihen ihan suhteellisen hyvin valmistautunut. Sen näkee sitten ... Viimeistään arvosanoissa ...
   

Tää tunti ei onnistunut alkuunsakaan kuskin mokaillessa,
mutta onneksi hevonen oli kuitenkin hieno!

 Ratsastuksien suhteen mulla on taas hyvin masentava kausi. Mä luulen liikoja itsestäni, joka johtaa siihen, etten koskaan saavuta tunnilla tavoitteitani. Musta tuntuu etten edisty, ja kaikki vaan kaahaa mun ohi.  En vaan osaa, enkä myöskään opi. Mun asenne ei kylläkään tällä hetkellä auta oppimaan. Oon alkanut tän vuoksi kaipailla myös taas vuokraponia, sillä pelkästään ratsastuskoulun tunneilla käydessä mulla on sellainen olo, että on oltava koko ajan täydellinen, suoriuduttava mahdollisimman hyvin. Tämä saa mut ratsastamaan entistä huonommin.

Oon myös menettänyt varmuuttani hevosten kanssa. Sain sitä paljon Nannan kanssa viettäminäni aikoina, mutta tuo on jotenkin kulunut pois minulle liian isojen hevosten kanssa touhuiltuani. Mua ei pelota, mutta jos mut istutetaan iltahämärässä 170 cm korkean hevosen selkään ja sanotaan että ratsasta, sillä on ollut pari vapaapäivää ja se pelkää pimeää, ei mun reaktio ole ihan toivomani kaltainen. Hevoset, jotka ovat ennen mulla kulkeneet, tuntuvat kiikuttavan mua kuin märkää rättiä. Mä olen jumittunut ponitytöksi.

Katsotaan nyt kuitenkin mihin tämä tästä kehittyy. Ei nää kaudet, jolloin kaikki menee hevosten kanssa huonosti voi kauhean kauaa kestää. Ei vain voi! Toivottavasti tää ei ollut nyt kauhean negatiivinen paluu blogin ääreen, mutta tännepä ainakin saan purkaa turhautumistani! Ja ainakin tää blogi vielä sinnittelee, en ole sitä unohtanut :)

Anteeksi muuten vanhat kuvat. Niillä nyt vain fiilistellään menneitä, ja pidetään huolta siitä, ettei postaus jäänyt ihan kuvattomaksi!

Elsaa mulla on ikävä <3 Tää poni on kultaa, ja toivon,
että vielä joskus pääsen sen kanssa fiilistelemään. Elsan selässä vietin ehdottomasti Primuksen
parhaat tunnit. 

17. Tuloksia monelta taholta

Lupasin tosiaan nyt loppuviikosta kirjoitella. Perjantaille olin ostanut irtotunnin (koulu), jonka sain mennä Lassilla, näemmä meille liian pitkän tauon jälkeen... Lassi kulki ihan alkutunnista hyvin, mutta heti kun aloitimme tehtävät ja siirryttiin ensimmäistä kertaa raviin, kaikki levisi. Paukuttelin siinä sitten pohkeilla minkä kerkesin ja koetin löytää jotain tuntumaa suuhun, mutta aika taistelua se oli. Ei tästä sen kummempia, lopputunnista alkoi jo sujua, mutta mulle jäi aika huono fiilis.

Illalla menin parhaan kaverini kanssa Helsinki päivän ilmaiskonserttiin... Josta kotiuduin vasta yhdeltätoista... Ja sitten nukahdin hieman yli kaksitoista... Ja heräsin kuudelta. Oli hieman eroa näihin kesäloman pitkiksi venyneisiin aamuihin. Mutta mitä pienistä ;)

Kesä Cup aamuna mua jännitti, tosin ei ollenkaan niin paljoa, kuin Kilo-aikoina jännitti. Mulla ei silloin ollut radan jälkeen mitään muistikuvaa mitä olin siellä tehnyt, kun mulla oli niin kova  jännitys päällä. Kun laitoin aamulla Lillyä kuntoon, en jotenkin enää ehtinyt jännittää. Hyvä niin. Koska en ole Primuksella koskaan kilpaillut, hyppäsin 40cm luokkaa. Se ei tosin haitannut, sillä mun ratsastustaidot estepuolella ovat aika hukassa, varmasti osaltaan rutiinin puutteen vuoksi. Tallista lähtiessä ja kentällä Lilly oli ihan kierroksilla siitä, kun kaverit jäivät talliin. Siinä kohtaa mua alkoi hirvittää, että miten sen pörrääminen näkyy meidän radassa. Siksi otin taas liika puolipidätteitä, ja ratsastin Lillyn liian hitaaksi. Ainakin se kuunteli niin pidätteitä kuin pohkeitakin ;)

Radalla oli tyyliongelmia vähän enemmänkin... Viimeisen kerran kun olen tyyliarvostelussa kisannut (ehkä 2 vuotta sitten...), meni niin paljon paremmin. Silloin sijoituin toiseksi. Nyt pääsin radan melkein ehjänä kokonaisuutena läpi. Tosissaan se rutiinin puute näkyy masentavan paljon. Jos Kilon estekehitys/valmennus, jossa tuolloin pari vuotta sitten olin, ei olisi loppunut, olisinkohan esteillä näin huono. Epäilen- ja esteet varmaan olisivatkin enemmän lajini. Mutta turha miettiä menneitä!

Laitan tähän pari kuvaa radasta ja verkasta, mutta en kyllä kovin mielelläni... ;) Kaikista kyllä hyvin näkee sen, mitä pöytäkirjassakin luki. Pohje ja istunnan vaikutus ovat ihan hyvät, samoin kuin katse, mutta ylävartalo ja käsi eivät. En myötää tarpeeksi, ja olisihan se hiukkasen parempi taipua vyötäröltä , kuin viskata ylävartalo satulan etukaaren yli. Tekemällä oppii!

Tää oli verkkahyppyjä, mutta en saanut jostain syystä
siirrettyä tätä tuonne ensimmäiseksi

 

Kun olin saanut Lillyn takaisin talliin, meillä 40cm luokassa hypänneillä oli radalla töitä. Siinä samalla seurattiin 60cm loppua ja 80cm alkua. Ihan super hyviä ratoja! Pian olikin jo aika mennä laittamaaan Lassia kuntoon koulurataa varten. Mulla iski kauhea paniikki, että en ehdi. Lumikki onneksi riensi apuun :) Lopulta luokat alkoivatkin myöhässä, ja ennen verkkaan pääsyä ehdin hylätä Lassin odottamaan mua karsinaan kamat päällä, kun esteiden palkintojenjako pidettiin kentällä. Siellä rynnättiin kunniakierros jolta itse ryntäsin talliin Lassin luo. Sitten päästiinkin jo verkkaamaan maneesiin piakkoin.

Perjantaihin verrattuna Lassi oli super. Se ei juossut pää ihan pilvissä, mutta ei se kyllä peräänannossakaan ollut. Pätkittäin toki, mutta mun pitäisi itse oppia ratsastamaan jäntevämmin ja päättäväisemmin. Tosissaaan, jotta saisin avut kunnolla läpi jo alkuunsa. Mutta sentään Lassi tosiaan tuntui paremmalta kuin edellisellä kerralla. Verkkailin jonkin aikaa käynnissä, koitin jo heti alkuunsa saada Lassi liikkumaan reippaasti eteenpäin, kuitenkin niin, ettei se olisi kamalan kiireinen. Vasemmassa kierroksessa en saanut aluksi sisäpohjetta läpi, joten me mentiin kulmat pahasti kantaten. Vasta kun tajusin tukea ulko-ohjalla ja hieman liioitellusti johtaa sisäohjalla muutaman kerran, pystyin siirtymään pienempiin apuihin. Harjoitusravissa jaksoin istua tänään paljon paremmin kuin eilen, ja Lassi tuntuikin siinä paljon tasaisemmalta kuin edellisellä kerralla. Otin loppuun paljon laukannostoja, sillä laukka tyssäsi kesken yhden pääty-ympyrän, ja sitä en halunnut tapahtuvan radalla!

Mua ei ollenkaan jännittänyt kun menin radalle. Oikeastaan kaikki mun jännitys oli hävinnyt jo jonnekin esteosuuden alkupuolelle. Tajusin ton vasta kun olin jo tullut pois radalta. Mutta oli ihanaa voida koittaa keskittyä ratsastamiseen jännittämisen sijaan. Mulle tää on uusi juttu ;)

Ratana meillä oli harrasteluokan kouluohjelma, joka me startattiin neljästä osallistujasta toisina. Ratahan on tosi lyhyt, mutta se sopi mulle ihan hyvin ;)

Alussa mä (vaikka tosin luulin olevani) en ollut linjalla, mutta Lassi tuntui aika kivalta. Seuraavana koko rata leikkaa, jossa puolivälissä n. 5 m käyntiä. Hidastin käyntiin sitten liian aikaisin, mutta käyntiaskeleet olivat hyvät. Päädyssä piti tehdä pääty-ympyrä laukassa. Valmistelin laukkaa vähän liikaa, koska halusin, että Lassi tosissaan nostaa, joka johti siihen, että laukka nousi hieman ennen kirjainta. Ympyrän tie kuitenkin oli ihan hyvä. L:ssä otin takaisin harjoitusraviin, ja EM-lävistäjälle tuli askeleen pidennys. Tämä olisi saanut olla rohkeampi, mutta tiesin jo etukäteen, että Lassin kanssa tämä voisi olla yksi kompastuskivi. Sitten pääty-ympyrä laukassa tuomarinpäädyssä. Laukka nousi hyvästä kohdasta, ja kommenttina tässä meille oli vain "täsmällinen" ja 7, mutta musta tuntui, että ympyrä oli ennemminkin soikio... Siitä kuitenkin jatkettiin harjoitusravissa, H:ssa siirtyminen käyntiin ja lävistäjä keskikäyntiä, josta saatiin meidän ainoa 8 :) Keskikäynnin jälkeen siirtyminen olisi voinut olla tarmokkaampi mutta lopputervehdykseen me päästiin ainakin suoralla linjalla, vaikka pysähdys oli hieman liian aikaisin.

Pöytäkirjan arvosanat koostuivat numeroista 6, 6.5, 7 ja se yksi 8. Kommentteina meille oli: "Rauhallinen, korrekti kokonaisuus. Onnistunut suoritus, ratsastat varsin siististi. Vielä huolellisuutta --> ratsasta tehtävät oikeissa pisteissä." 

Eli kisapäivä päättyi onnellisesti pistein 107,5 p. / 67,188% :) Tietysti kaikessa on paljon parannettavaa, mutta nyt mä annan itselleni hetkeksi virheet anteeksi ja olen tyytyväinen että tuli puhtaat, tarpeeksi tasaiset radat. :) Ja hei, mä, entinen esteratsastaja, en ole aiemmin kisannut yhtään koulurataa, joten ihan tarpeeksi hyvä alku! ;)

Tässä vielä kuvia verkasta ja radalta :) Oli kokonaisuudessaan kiva päivä! :) Kuvista kiitos kuuluu Ellalle :)

Taaskaan en saa siirrettyä näitä kuvia, joten lopputervehdys
on nyt täällä keskellä... 

Saatiin me kyllä sellaisia pätkiä, joihin olen tyytyväinen :)

Laukkaosuudet olivatkin vaikein osa

Keskikäynnin alkua

Lassi <3

Hei, lupasin tosiaan paljastaa myös lukiotulokset! Pääsin omaan ykkösvaihtoehtooni, eli syksyllä mua odottaa lukio-opinnot Kallion lukiossa :)

Juhannusviikolla ei ole näkyvissä hepan heppaa, mutta sitä seuraavalla viikolla on taas harjoitustunteja, koska Kesä Cupin toinen kisapäivä on sitten kesäkuun lopulla :) Sieltä viimeistään tulee taas postaus ja kuvia :)

- Ihanaa kesälomaa kaikille! -

16. Kesän alun tunnelmia

Koulut ovat jo loppuneet, eikä musta ole nyt vähään aikaan kuulunut... Pahoitteluni siitä. Mun ratsastelut ovat olleet eri talleilla aivan eri maailmoista... Primuksella ei ole sujunut. Syynä on ollut Lilly, tai tietenkin minä itse... Mutta vähän myös Lilly. Meillä ei vain yhteistyö suju. Kauden kaksi viimeistä tuntia menin Lillyllä ja ostin nyt kisoja edeltävälle viikolle este ja koulutunnin, joista toisella olin tänään - siitä kohta enemmän. Ensi lauantaina on kesäkisojen eka päivä ja huomenna julkaistaan lähtölistat. Silloin siis varmistuu mun kammo sen osalta, joudunko menemään koko Cupin Lillyllä... Ei ei ei ei mä en halua!

Lilly ei ole koskaan ollut ihan "mun hevonen". En löydä sen kanssa ollenkaan tasapainoa apujenkäytön suhteen. Joko käytän ihan liikaa puolipidätteitä ja saan Lillyn jäätymään tai sitten me kaahaamme ympäriinsä. Koulutunneilla en saa sitä rentoutumaan enkä osaa istua sen laukassa alkuunkaan jäntevästi. Oikeat ongelmat vasta alkavatkin esteillä. Lilly on joko hirmu raskas edestä tai sitten meiltä puuttuu jarru. Ihan vähän paremmin meillä on mennyt nyt viime viikoilla mutta tänäänkin ... huhhuh. Ensin sain sen puolipidätteillä ihan liian hitaaksi- sitten kun jouduin kerran sitä rankemmin käskemään, syöksyi Lillero eteenpäin kuin ammuttuna, ja minä roikuin ohjissa. Lillyn kanssa kaikki tuntuu niin vaikealta! Tänään Lillyn nimen näkeminen listassa oli kyllä aikamoinen pettymys... Koska nyt tarvitaan ihme, etten olisi sillä kisoihin menossa.

Ihanasti sentään mulle tunnin jälkeen sanottiin, että olisin mennyt Lillyllä hyvin - olin tunnin jälkeen niin huonolla tuulella ettei mitään rajaa, ja tuo tosiaan vähän piristi päivääni :)

No, tarkoitus ei ollut paasata Lillystä, sen kanssa nyt menee miten menee. Eikä kuviakaan (onneksi, heh) ole.

Kai tämä pitäisi ottaa haasteena. Mutta kun juuri nyt se tuntuu niin vaikealta...


Otetaan tähän loppuun nyt kuitenkin se iloisempi osuus, jonka tähän postaukseen alunperin tarkoitinkin. Eli oltiin shoppailemassa kisakamoja tässä olikohan eilen. Ja niistä nyt olen intoillut - ennekuin tämä Lilly-juttu vähän pilasi tunnelmia. Mutta kun muita kuvia nyt ratsasteluista ole, niin laitan tähän kuvia näistä kisavaatteista joita mukaan tarttui :)

Tuossa koko setti. Noiden lisäksi ostin grip-paikkaiset mustat ratsastushousut, joita kokeilin tänään esteillä Lillyn kanssa, ja tykkäsin kyllä. Koitan laittaa niistä vielä jossain välissä kuvaa tänne blogin puolelle :)

Kisahousuissakin on grip-paikat, hieman polvien ylä- sekä alapuolelle

Tykkän noista takin yksityiskohdista, vaikka takki todella simppeli (ja edullinen) olikin :)

Hanskat vuorostaan eivät olleen se edullinen vaihtoehto, mutta päädyin siihen tulokseen,
että on parempi satsata kerran laatuun, kuin ostaa monet huonommat- Samanlaiset hanskathan minulla on kokoajan käytössä mustina, ja ne ovat omasta mielestäni ehdottomasti parhaat, mitkä itselläni on ollut! Suosittelen, vaikka hinta vähän kirpaiseekin.

Perus Hööksin kisapaita, tosi edullinen. Katsotaan miten kestää, mutta kun ei ole tällä hetkellä vuokrahevosta jolla kisata, en viitsinyt tämän kisakauden osalle satsata paitaan sen enempää. Tykkään tuosta paidasta; mukava päällä ja ihan elegantit ja kauniit yksityiskohdat. 

Tuossa vielä ratsastushousujen yksityiskohdat takaa. Todella pelkistetyt ovat, molemmin puolin vain tuo valetasku ja vyötäröllä vielä sitten tuo merkki.



Koetan laittaa huomenna postausta, mutta viimeistään loppuviikosta sellainen on tulossa, sillä torstaina selviää lukiotulokset - jännitää! Torstaina itselläni on myös kauden viimeinen tunti Klaukkalan ratsastuskeskuksessa ja mahtuu päivään toki hammaslääkärikin :-/

Toivottavasti kaikkien kesäloma on alkanut hyvin, ja pahoitteluni hyvin sekavasta postauksesta... ;)

- Saija -

15. Tallinnassa 20.5.2015

Nyt poiketaan hevosten osalta aiheesta, kun kirjoitankin postauksen kuvataiteen ryhmämme matkasta Tallinnaan. Reissu, kuten otsikosta näkeekin, ajoittui jo viime viikolle, mutten ole saanut aikaiseksi ladata kuvia koneelle, jotta olisin voinut ne tänne saakka saada. Kuvia kertyikin ihan kiitettävästi, sillä kunnon turisteina kuljimme koko päivän kamerat kaulassa...

Tapasimme opettajat puoli kymmenen aikaan satamassa, josta tunnin päästä lähdettiin laivalla Tallinnaan. Syötiin (mitä syötiin...) buffassa, jonka jälkeen kierreltiin ympäri laivaa valokuvaustehtävän parissa. Kannellakin tuli hypittyä... Meri-ilma on niin ihanaa!

Tallinnassa suunnattiin ensimmäisenä retkemme "opetukselliselle" osuudelle, Tallinnan Kumu- taidemuseoon. Hieno paikka, varsinkin arkkitehtuuriltaan, ja vaikka seuraavana aikataulussa oleva shoppailuretki kuumottelikin jo, oli museo näkemisen arvoinen.

Sää suosi meitä koko päivän, joten kuljimme kaikki välimatkat kävellen --> hyötyliikuntahan on se juttu! Museosta käveltiin keskustaan, jossa saimme 2 tuntia aikaa tehdä ostoksia Viru keskuksessa. Ei siinä kovin paljoa ehtinyt, varsinkaan kun ei päästy poistumaan kyseisestä kauppakeskuksesta, mutta tarttui sieltä silti jotain mukaan.

Ostoskassien kanssa käveltiin vielä vanhassa kaupungissa, leikkien kovan luokan paparazzeja. Saatiin varmaan Tallinnan jokainen neliömetri tallennettua jonkun kameran rullalle... Sehän on turistikuvaamisen tarkoitus, eikö vain? Mutta maisemat olivat ihanat, ja ihastuin kyllä Tallinnaan. Mieluusti menen uudestaan. Onhan se lisäksi niin ihanan lähellä - helppoa ja nopeaa matkustaa sinne.

Iltapäivällä suunnattiin taas satamaan, josta laiva lähti puoli kahdeksalta. Linnoittauduimme laivan perälle tutkimaan ostoksiamme ja käymään läpi päivän aikana ottamiamme kuvia. Jalat jo siinä kohtaa kiittelivät istumisesta, ja oli niin ihanaa istuskella merta katsellen auringon laskiessa. Paluumatkalla toki käytiin laivan myymälöissä, joista löytyi myös kaikenlaista kivaa. Loppumatkalla vielä ostettiin Frozen Yogurt- annokset.

Päivä oli ihana, ja oli sijoitettu aivan täydelliseen ajankohtaan. Siitä jäi ihana muisto koulustamme, eikä matkan aikana enää koestressi sun muut vaivanneet. Tänään starttasi peruskoulun viimeinen viikko- viimeinen viikko 11 vuoden koulunkäyntirupeamaa Englantilaisessa koulussa! Kuten koulussa on tullut pariin otteeseen jo todettua, kestänee kauan tajuta, että tämä todella nyt loppuu. Me ei palata TES:siin (The English School Of Helsinki) enää ensi syksynä. Vielä meistä kukaan ei tiedä, mihin me ensi syksynä ollaankaan menossa... Se nähdään vasta 11.6... Apua...

Mutta Tallinnan matka oli ihana. Toivottavasti tykkäsitte kun blogin puolella oli vähän vaihtelua ratsastuspostauksiin. Tästä on tullut täysin ratsastuspainotteinen blogi, vaikka aluksi päätin kirjoitella tänne myös lifestyle-blogi postauksia... No, riding IS a lifestyle, mutta tuo nyt ei ollut ihan sitä, mitä alussa ajattelin ;)

Nyt kuitenkin niihin kuviin, jottei postaus ehtisi venyä kovinkaan pitkäksi! Toivottavasti tykkäsitte :)

Laivan "monipuolinen" aamiainen

Huipulla katsokaas tuulee - kuvailtiin vähän kannella Tallinnaan menomatkalla

Tallinnassa oli kevät aika samalla mallilla kuin Suomessakin.
 Puistot olivat ihanan näköisiä auringonpaisteessa!

KUMU-museon arkkitehtuuria

Siellä oli upeita kukkia <3

Ettei hevoset vallan täältä häviäisi, on seassa nyt vielä yksi kuva vaunuhevosista vanhasta kaupungista

Auringonpaiste <3

Sitten muutamat ostoksista, kaikista ei ole kuvia.
Pitkähihainen - Reserved/ Toppi - Reserved/ Harmaa hame - Reserved

Laivalta ostettiin Victoria's Secretin hajuvesiä - Mukaan tarttuivat Secret Charm & Endless Love

Setti sormuksia & midi-ringejä / Reserved

Laivalta oli pakko ostaa myös vähän Oreo-suklaata. Nam! 

Vanhan kaupungin näköalapaikalla oli seinässä tällainen teksti. "The Times We Had" 
Mieleen tuli auttamatta meidän luokkamme yhdessä viettämät hetket, joita on enää jäljellä niin vähän!
Mutta muistot (monet sellaiset!!) onneksi säilyvät.

Paluumatkalla laivassa käytiin ostamassa sitten Frozen Yogurtit - päivän aikana oli tullut syötyä aika vähän, kun aikataulu oli niin tiukka, joten nämä kyllä maistuivat!

Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta normaaleista poikkeavasta postauksesta. Nyt tulevalla viikolla koitan postailla aktiivisesti, kun ei ole enää mitään koulukiireitä. Huomenna on luvassa luokkaretki Linnanmäelle, ja suunnittelin kuvaavani silloin My Day- videon, kun ratsastustuntikin on vielä iltapäivällä. Katsotaan, josko saan sitä nyt aikaiseksi!

- Saija -

14. Viime lauantain fiilikset - Elsa

Viime lauantaille sain rinnakkaisluokkalaiseni (kiitos vielä Roosa!) kuvaamaan korvaustuntini Primuksella. Listassa luki taas mun ilokseni Elsa, ja poni olikin tunnilla taas valmiina, eli mentiin vain kentän laidalle oottamaan.

Tunti itsessään sujui vähän miten sujui. Elsa on kyllä mulle tosi hyvin sopiva poni, jonka kanssa saa aina pari ihanaa pätkää, jotka muistuttavat mua siitä, mitä ratsastuksen oikeasti kuuluisi olla! Mutta olin lauantaina itse vähän hukassa, en keskittynyt tarpeeksi- kuvista sen näki ihan selvästi. Ihmettelin, miksei mikään suju aiempien kertojen lailla, mutta ei kai se nyt voi, kun mun kädet makasi koko tunnin Elsan niskassa... No, ensi kerralla paremmin!

En meinannut saada Elsaa aiempien kertojen lailla tarpeeksi alas (niiden käsieni vuoksi) mutta aina kun tajusin ne nostaa (eli harvoin..), niin alkoi kaikki taas sujua. Tunti oli tosi perus, mutta tykkään kyllä todella senkertaisen opettajan tyylistä - oma suosikkisijaiseni ehdottomasti! Ja saatiin kyllä taas kommenttia siitä, miten kivan rennosti ja tasaisesti Elsa mun kanssa kulkee, tosin tällä kerralla en kyllä ite ollut yhtään tota mieltä... Mutta ihana poni!

Tallissa tosin tammalla oli vähän eri fiilistä kun kentältä lähtiessä, jossa se hörisi mun korvaan ja seisoi kiltisti siliteltävänä... Heti kamat pois saatuani tyttö päätti, että nyt saat luvan häipyä täältä, ja siellä se sitten mieltä osoittaakseen potki karsinan seinää... Miksi mä aina ihastun näihin vähemmän halittaviin tapauksiin? Ruusu ja Elsa kun molemmat on tollasia ihania, mutteivat kovinkaan hellyydenkipeitä tapauksia. Mutta Elsa siitä pian rauhottui, ja jäi sinne rouskuttelemaan heiniään.

Ihana poni <3

Ihana poni, mutta ongelma hyvin näkyvissä - huono ryhti ja kädet missä lie. Nykyään mulla on varsinkin ulko-ohjan kanssa ongelmia, kun käsi meinaa suoristua: ongelma,josta jo luulin päässeeni! 

Kädet kädet kädet ...

Tossa olen muuten vain vinossa - mutta Elsalle annettava kunniaa. On se vaan niiiin hieno poni! <3

Tässä sitten taas ei ihan suju ... ;) 

Saatiin lopuksi mun mielestä tosi suloisia kuvia, joita en nyt saanut useimpia tänne ladattua :- Mutta ihana poni on!

<3 <3 <3

- Saija -