Loppuaikoinani Primuksella tutuistuin paremmin moneen todella mukavaan ihmiseen, ja olisin halunnut paremman hetken selittää heille, miksi yht'äkkiä vaan katosin. Mutta siis, simppelein versio on, etten voinut jatkaa sillä tunnilla, jolla olin, eikä tilaa muualla oikeastaan ollut. Aluksi mulla ei ollut mitään ideaa, mitä mä tekisin. Halusin niin kovasti kehittyä, vaikka takana oli vähän masentavampi kausi, mutta nyt multa vedettiin viimeinenkin matonkulma jalkojen alta.
| Tästäkin on kulunut jo yli vuosi. Sen aikana poni (= hevonen) on onneksi kerennyt jo vähän rauhoittua... Toi kun ei päättynyt kovin hyvin, kuten jotkut varmasti muistavatkin. |
Olen kanssa pahoillani siitä, että blogi on viettänyt pahemman laatuista hiljaiseloa. Ei ole ollut kuvia, joita tänne laittaa, sillä Kilossa on huomattavasti Primusta harvemmin kuvaaja käytettävissä. Muutama video musta on, mutta katsotaan, saanko ne tänne blogin puolelle joskus :) Kilossa olen kuitenkin nyt aloittanut uudestaan, ja onhan tätä syyskautta ollutkin jo pari kuukautta. Mun on vaan pakko myöntää, että vaikka mä niin kovasti koitin siirtyä hevosille sen takia, että se olisi ollut se fiksu ratkaisu, ei ponien lumovoima ole kulunut pois millään. Taidan olla ikuinen poniratsastaja, ja tässä asiassa blogin nimi linkkautuu hyvin mukaan kuvioon - koitin oppia rakastamaan jotain muuta, kuin oikeasti rakastin. Ei onnistunut, voin vakuuttaa...
Muutenkin mulla on nyt sellainen olo että kaikki ympärillä muuttuu, mutta silti mikään ei muutu tarpeeksi. Lukio alkoi, ja ensimmäinen koeviikko kolkuttelee jo ovella.
| Tää tunti ei onnistunut alkuunsakaan kuskin mokaillessa, mutta onneksi hevonen oli kuitenkin hieno! |
Oon myös menettänyt varmuuttani hevosten kanssa. Sain sitä paljon Nannan kanssa viettäminäni aikoina, mutta tuo on jotenkin kulunut pois
Katsotaan nyt kuitenkin mihin tämä tästä kehittyy. Ei nää kaudet, jolloin kaikki menee hevosten kanssa huonosti voi kauhean kauaa kestää. Ei vain voi! Toivottavasti tää ei ollut nyt kauhean negatiivinen paluu blogin ääreen, mutta tännepä ainakin saan purkaa turhautumistani! Ja ainakin tää blogi vielä sinnittelee, en ole sitä unohtanut :)
Anteeksi muuten vanhat kuvat. Niillä nyt vain fiilistellään menneitä, ja pidetään huolta siitä, ettei postaus jäänyt ihan kuvattomaksi!
| Elsaa mulla on ikävä <3 Tää poni on kultaa, ja toivon, että vielä joskus pääsen sen kanssa fiilistelemään. Elsan selässä vietin ehdottomasti Primuksen parhaat tunnit. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti