6. Syyskuun yhteenveto

Blogin hiljaiselolle on ollut syynsä- itseä ei ole kerta kaikkian turhan paljoa innostanut postailla penkin alle hulahtanista tunneista. Syyskuun kului todella vaihtelevissa tunnelmissa ratsastuksen osalta. Koulutunti Lillyn kanssa oli jotain käsittämätöntä räpellystä, enkä löytänyt tuntumaa hevoseen missään vaiheessa, en edes niissä kuuluisissa loppuraveissa. Jos vastalaukka nousee 3/4 kertaa väärin, on pakko koittaa vain uskotella itselleen että ehkä tämä vielä joskus sujuu. Muiden oppiessa minä näytän vain huononevan... Myös Kilossa Suffelin ja jopa Rinkelin kanssa vedeltiin puoliteholla, jos silläkään.

 Ainut kenen kanssa aina sujuu lieneekin
Ruusu <3 Tosin onhan ponilla tullutkin mentyä vähän useampi kerta vuosien varrella. Ruusun kanssa kävinkin Kilossa yhdet harjoituskisat pitkästä aikaa. Startattiin 70cm ekoina, luokan ainoana poniratsukkona. No, vauhtia meiltä aina kuitenkin löytyy. Perusrata sujui hyvin, erityisesti paikat tulivat aika hyvin kohdilleen, ja vauhti säilyi tasaisena. Verkan vauhtipomput nähtiin kyllä joillakin oksereilla, sillä rataan mahtui ainakin yksi hiukan kaukaa leiskautettu hyppy. Laitetaan se vain vauhdin piikkiin. Kuulemma meno oli ihan hyvältä näyttänyt, mutta sitten uusinnassa jonkin blackoutin perusteella ratsastin väärän tien. Että sillä lailla. Koko rata saatiin lopulta 4 virhepisteellä, mutta ne harmittivatkin sitten harvinaisen paljon- niin TÄYSIN omaa syytä ja aivan turha! Poni oli niin hieno ♥


Toinen onnistuminen oli Faunan kanssa tuuppailu. Koska tuosta jo aikaa on, niin ympäripyöreästi sanottuna, tuntui taas siltä että "Hei ehken mä ookkaan niin toivoton." Muto oli välillä hiukan liian matala, mutta saatiin myös hyviä pätkiä- kerrankin.

Aika ihana kun tuonne oli tuulisen päivän vuoksi tungettava turvaliivi hupparin alle ettei jäätyisi satulaan... :P

Nyt viimeisimpinä oli mm. esteet uudella tuttavuudella Sacella! Sacce oli aika upea, ja haluaisin tutustua sen menoon vielä paljon paremmin. Tai oikeastaan aivan viimeisimpänä oli korvaustunti Kilossa Sirolla. Ja tästä en kyllä tule sen enempää tänne kirjoittamaan, sillä se oli kieltämättä jotain aivan kauheaa katseltavaa. Ainakin edelliseen onnistumiseen Siron kanssa. Totta se kyllä on, että ratsastaessa joskus ei vaan suju, mutta onnistumiset on jotain aivan mahtavaa. Niitä odotellessa siis!


-Saija