10. Erikoispostaus

Edellisessä postauksessa kyselin millaisia erikoispostauksia blogissa haluttaisiin nähdä, ja siksi päätin nyt tehdä "50 faktaa minusta" postauksen. Joskus aiemmin ajattelin tämän laittaa blogiin videona, mutta teen kuitenkin tällä kertaa kirjoitetun postauksen- joku videokin tulee kyllä blogissa tulevaisuudessa olemaan! Nyt kuitenkin itse asiaan!

1. Olen syntynyt 1999, eli olen 15
2. Ratsastan Primus tallilla (jossa olen nyt ollut vajaan vuoden)
3. Olen ratsastanut n.6 vuotta Kilon tallilla, jossa lopetan vasta nyt vuoden vaihteessa
4. Olen aiemmin vuokrannut n. 6 kk Kaunisrannan Cleopatra "Nanna" nimistä ponia

Nanna <3

5. Kilossa olen mennyt eniten Ruusulla, joka usein postauksissakin on mainittu. Sain vasta hieman ennen Nannan vuokraamisen lopettamista tietää, että poneilla on sama isä

6. Olen sanonut viimeiset 3 vuotta ratsastaneeni yhteensä reilut 6 vuotta, sillä ennen Kiloon menoa ratsastukseni oli enemmän tai vähemmän epäsäännöllistä kahden vuoden ajan

7. Harrastan ratsastuksen lisäksi sellon soittoa

8. Ainoa Tv-sarja johon olen jäänyt koukkuun on Frendit

9. Syön ihan liikaa herkkuja

10. Kilossa hoidin (bannerissakin näkyvää) Feikeä reilut 3 vuotta ♥

Tärkein ♥

11. Pidän valokuvaamisesta

12. Mietin aika-ajoin vlogin perustamista

13. Luen usein hevosblogeja (Aadan hevoselämää, Voitto kotiin yms.)

14. Vlogeista seuraan (ajoittain) Zoellan kanavaa

15. En ole koskaan fanittanut oikeastaan mitään (pidän kyllä esim. monista artisteista, mutten ole ollut kenenkään fani)

16. Pienenä kirjoitin paljon tarinoita (usein hevostarinoita...)

17. Leivon mielelläni

18. Panostan koulussa

19. Kuuntelen aina hammaslääkärissä ollessani tiettyä soittolistaa Spotifysta nappikuulokkeilla, koska listalla olevat laulut tekevät mut iloiseksi

20. Suklaa ♥ Riittää jo itsessään selitykseksi ;)

21. Käytän WhatsAppissa liikaa emojeita

22. En tykkää kuntosalilaitteista (paitsi esim. juoksumatto)

23. En keksi mitään enkä ole edes puolessa välissä...

24. En tiedä mihin ammattiin tähtään

25. Pienenä minulla oli "lemmikkinä" sauvasirkkoja (perheessä allergikko)

26. Pelkään nykyään sauvasirkkoja, koska "lemmikkini" pääsivät kerran karkuun...

27. Muistan helposti laulujen sanat

28. En koskaan tiedä minne haluaisin matkustaa

29. Laskin pienenä tarkkaan putoamiseni (hevosen selästä) jotta tietäisin milloin niitä tulisi 100 

30. Minua ei ole (onneksi) sattunut koskaan selästä pudotessani

31. Entisen blogini nimi oli Colours of the Nature, ja suunnittelin sen olevan valokuvaus/lifestyle blogi, mutten koskaan aloittanut blogia kunnolla

32. En osaa valita lempivuodenaikaa

33. Juon tosi harvoin kahvia

34. Etsin vuokrahevosta

35. Haluaisin panostaa ratsastuksessa kehittymiseen tällä hetkellä

36. Olen ennemmin koulu- kuin esteratsastaja (joskaan en turhan taitava...)

37. Luen melko paljon

38. En ole koskaan lasketellut

39. En pidä talviurheilusta kovinkaan paljoa

40. Leikkasin n. 3-4 vuotiaana hiukseni keittiösaksilla, sillä koitin saada latvoihin sik-sak kuvion

41. En ole ollenkaan notkea!!

42. Olen katsonut ainoastaan yhden kauhuelokuvan (enkä pidä niistä)

43. Kuvaan raketteja lähes aina uutenavuotena

44. Jouluna rakastan eniten jouluvaloja

45. En ole koskaan tilannut vaatteita netistä (vaikka meinannut sitäkin useammin)

46. En ole koskaan pitänyt videopeleistä

47. Osasin pitkään saksaksi ainoastaan lauseen: "Ich liebe dich" (Minä rakastan sinua)

48. Olen hieman yli 160 cm

49. Minulla on entistä enemmän tavoitteita (ratsastuksen suhteen) vuodelle 2015

50. Minulla on korkeat odotukset ensi vuoden suhteen... ;)

Toivottavasti tällainen erikoispostaus toi hieman vaihtelua blogiin, ja toivottavasti minut paremmin tuntevatkin oppivat jotain uutta.

Ehdotukset tuleviin erikoispostauksiin ovat yhä tervetulleita, ja muutenkin rakentava palaute on aina enemmän kuin tervetullutta- lukijaksikin saa toki liittyä!

-Saija

9. Joulutunnelmia

Kuten varmaan huomasittekin, on blogissa tapahtunut pieniä muutoksia mm. bannerin suhteen. Kaipasin hieman vaihtelua, mutta koska mulla ei oikein kuvanmuokkaustaidot riitä loihtimaan hienompaa, niin tuo on hieman puolihuolimattomasti koottu. Saa olla siinä nyt sen aikaa kunnes saan aikaan jonkin enemmän omaa silmää miellyttävän...

Joulu toki meni jo, mutta ei se estä minua toivottamasta hyvää joulua niille joille en sitä ole vielä toivottanut. Aatto kului kivasti perheen kesken ja lahjoihin lukeutui hyvin käytännöllisiä mutta kivoja paketteja. Ja suklaata- koska eihän ilmankaan voi toki Jouluna olla!

23.12 oli vielä tunti Primuksella, ja tosiaan mentiin ilman satulaa. Oltiin jätetty toivelistat talliin viime viikolla, ja listassa mun kohdalta löytyikin yksi toivomistani eli Carana. Vaikkei Carana ihan ykkösenä ollutkaan, lähdin tunnille ihan tyytyväisenä. Selkään pääseminen kieltämättä epäilytti, sillä mielessä oli ehtinyt jo käydä mahdollisuus siitä että sinne pompatessani päädyn jakkara mukanani maneesin pohjaa maistelemaan... Omaksi yllätyksekseni pääsinkin jotakuinkin tyylillä kyytiin, ja sekä minä että jakkara pysyimme pystyssä. Alkukäyntien aikana ilmoitettiin että junnutunti yhdistetään ponituntilaisten kanssa, ja saadaan koko maneesi käyttöön. Saatiiin verkata itsenäisesti joululaulujen soidessa, ja Carana tuntui varsinkin alkutunnista tosi pehmeältä ja rennolta. 

Keskityin tosi paljon omaan istunaani, sillä mun ylävartalon ryhti on alkanut selkeästi huonontua. Mulla on jo kädet huolenaiheena ratsastaessa, ja leijailen helposti irti satulasta (enkä siis osaa istua istuinluillani), joten en kaipaisi yhtään enempää suurempia ongelmakohtia. Tietysti ratsastaessa kaikki liittyy kaikkeen, joten varsinkin mun leijailut vaikuttaa ryhtiin. En Ruusullakaan (sählä poni kun on) ole kuin muutaman kerran tajunnut kuinka siellä oikeasti pitäisi istua, mutta sitten kun sen tajuaa ja rauhoittaa oman istuntansa, tulee poni heti vastaan ja meno muuttuu täysin erilaiseksi. 

Nyt varsinkin ilman satulaa vuorostaan aloin nojailla liikaa taakse, ja (onneksi vain kerran) opettajan huomauttaessa mun ryhdistä tajusin peilin avulla miten huonosti siellä oikein istuinkaan. Hartiat ja kädet on tällä hetkellä mun pahimmat ongelmakohdat- muita en edes viitsi miettiä ennen kuin näiden suhteen on ongelma korjattu. Verkkailut sujui Caranan kanssa rennosti, ja vaan matkustin mukana... Kuten lopputunnista kommenteissakin kävi ilmi, oli meidän menomme rennon näköistä. Rento olo minulla olikin- koska tajusin että mulla ei tosiaan ollut hirveästi yritystä mukana saada Caranaa kulkemaan oikeinpäin. Näin jälkikäteen harmittaa että annoin itseni luistaa tolla tavalla, sillä noin mulle on harvemmin käynyt.

Kuitenkin varsinkin alussa kun mulla vielä oli yritystä mukana, Carana oli huippu. Se taipui varsinkin oikeaan kierrokseen tosi kivasti, liikkui tasaisesti ja avut menivät läpi. Sitten kun siirryttiin laukkailemaan, mulla oli jo matkustelumode päällä, ja nautiskelin vain sen laukasta (ihanan pehmeää ♥) ja sitten en enään saanutkaan tuntumaa hevoseen - taas sama ongelma, kun mut istutetaan hevosen selkään on ensimmäinen reaktio että "huh kuinka pitkä kaula" ja en tunnu saavan sopivaa tuntumaa suuhun, ja vaikka saisinkin, niin viimeistään mun kädet lähtee liitelemään omille teilleen ja olo on kuin alkeiskurssilaisella. 

Kuitenkin mun motivaatio on nyt niin korkeella vaikka mulla onkin välillä sellainen olo etten varsinkaan 

Primuksella anna taidoistani kovin hyvää kuvaa. Toki välillä on ollut mahtavia tunteja, mutta kun omat odotukset itsensä suhteen nousee koko ajan vain korkeammalle, ei ne tunnu koskaan täyttyvän ja masennun vain miettimään. miksi kaikki muut osaavat mutta minä en. 

Ratsastukselle on tietysti vain annettava aikaa, ja koska olen vasta suhteellisen lyhyen ajan käynyt kahdesti viikossa tunnilla, en voi olettaa oppivani kaikkea oppimaani kaksinkertaisena. Silti tästä järjestelystä on jo nyt näkynyt yksi hyvä puoli: Nannaa vuokratessa minulle kertyi paljon enemmän rohkeutta puuhailla erilaisten hevosten kanssa maasta käsin, ja vuokraamisen loputtua tuntui että taidot hävisivät siinä samalla. Tätä mun on jotenkin vaikeaa selittää- en tarkoita että olisin pelännyt, enkä myöskään ettenkö olisi osannut tehdä kaikkea mitä olin ennenkin osannut, mutta olin vaan jotenkin kauhean keskittynyt siihen että kaikki sujuisi yhtä hyvin kuin ennenkin oli sujunut. Mulla alkoi kulua varustamiseenkin reilun 5 minuutin sijaan reilu 15 minuuttia kun tarkistelin jokaista remmiä kymmeneen kertaan. 

Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa huomannut että vanha asenteeni tekee paluuta. Jos jollakulla on tallilla ongelma, koitan auttaa parhaani mukaan vaikken itsekkään vielä 100% kartalla olekaan. Tekemällä oppii.

Caranasta vielä sen verran että tunti oli ihan kiva, verkkailuiden jälkeen ratsastettiin katrillia, ja loppuverkka mentiin myös itsenäisesti. Tunnin jälkeen hoidin Caranan, ja pakko vielä lisätä että varsinkin hoitaessa se on vaan jotenkin tosi sympaattinen ja kiinnostunut kaikesta ♥

Tältä näyttää vapaamatkustelu...

Vauhtikuva- noi mun kädet...

Mä en oo yhtään vino istunnaltani enhän....

Carana ♥

Caranan ilme "Kuvaatko sä...???"

Mutta ihana se on, ratsastajalla olisi vain paljon petrattavaa! ♥

Hatunnosto niille jotka jaksoivat lukea kaiken... Toivottavasti teillä on ollut kiva joululoma tähän mennessä :) Kommentit olisi enemmän kuin tervetulleita- kiinnostaisiko joku erikoispostaus koska nyt lomalla olisi aikaa sellaisen toteuttamiseen! :)

-Saija

8. Joulukuun ratsastelut

Nyt vihdoin taas päätin tänne kirjoittaa, sillä kerrankin on myös kuvia postaukseen liitettäväksi. Molemmat 9.12 ja 16.12 Primuksella menivät Belliksen kyydissä, jotakuinkin vaihtelevalla menestyksellä. Tuolloin 9.12 menin Belliksellä ensimmäistä kertaa koulua. Kyseinen tunti oli omalta osaltani melkoista räpellystä, enkä löytänyt ollenkaan tuntumaa hevoseen. Sisäpohje ei mennyt läpi, tuntuma oli aika hukassa- että sillä lailla. Minulta on pyyhkiytynyt mielestä ihan täysin se, mitä me tunnilla oikein tehtiin...Ainakin aluksi tunnusteltiin kuitenkin sopivaa käynnin ja ravin tahtia. Laukatessa mentiin kahdella pääty-ympyrällä, ja omalla ympyrällämme syntyi reittien vuoksi kiitettävästi hämminkiä, joka johti siihen, että oma osuuteni kului siihen, että koitin pitää laukan pyörivänä, (ja juosta pakoon takaa tulevaa oikaisematta) vaikkakin muoto sitten olikin mitä järkyttävin... Belliksestä jäi vähän sellainen tunne etten vain osaa sillä ratsastaa, ja jotenkin tunsin etten edes ollut yrittänyt tarpeeksi.

16.12 koitin sitten jatkaa Belliksen kanssa siitä mihin jäätiin. Tunnin aiheena oli kolmikaarinen kiemuraura, ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta niin, että ensimmäinen kaarre mentiin käynnissä, suoristaessa nostettiin laukka- laukattiin toinen kaarre, suoristuksessa ravin kautta käyntiin, ja käynnissä/ravissa viimeinen kaarre. Koitin keskittyä siihen että saisin pohkeista avut läpi mahdollisimman hyvin- ja no,paremmin se tällä viikolla meni kuin edellisellä, tosin ei siltikään kovin kehuttavasti. Laukat mentiin samoilla pääty-ympyröillä kuin edellisellä viikolla, ja se sujui ihan hyvin. Laukka nousi helposti, mutta sitten Bellis muuttui tahmeammaksi ja laukka oli yllättäen kauhean vaikeaa säilyttää. Liikuttiin hetki kuin täi tervassa,ja kun tiputtiin raviin, saatiin opettajalta lisäapua vauhdin lisäämiseen. Pari kertaa kun käskin kovempaa, tuli Belliksestä tosi kuuliainen ja kiva ratsastaa lopputunnin ajaksi. Pohjeavutkin menivät melkein taisteluitta läpi, ja muutamalla ravipätkällä lopputunnista tajusin miten siellä selässä tulisi istua, jotta saisin Belliksen myötäämään. No, ehkä se vielä sujuu, tosin ei Bellis ihan suosikkeihini kiilannut- voin sillä toki joskus taas jatkaa mutta ei kiitos siltikään. ;)

9.12 tunnilta

Ideaalimuoto... Itse olen ihan mutkalla ja Bellis samoin xD

Onhan se silti ihan suloinen <3

Kilossa mentiin esteitä koko maneesissa pari viikkoa taaksepäin. Menin Ruusulla, joka oli ihan kiva- ihana oikeastaan <3 mutta oli kauheaa tajuta että se oli viimeinen kerta kun sain sillä hypätä Kilossa... Apua :( Tuntuu kauhean vaikealta lähteä sieltä tuttujen ponien ja opettajan luota! Mutta kai se on pakko joskus siirtyä eteenpäin.

Eilen 22.12 menin Ruusulla ilman satulaa. Ponilla oli kauheasti vauhtia, ja kerkesin jo vaipua epätoivoon etten saisi sitä liikkumaan oikein päin ollenkaan. Sitten se taas väläytteli ihanuuttaan, poni tuli vastaan ja kulki peräänannossa pehmeästi ja kiireettä. Silloin tuli kunnon voittajafiilis- se ei ole liikkunut yhtä hyvin minulla, ja jopa laukassa sen iänikuinen kaahotus pysyi aisoissa ja poni liikkui pehmeästi ja hyvässä muodossa. Laukkojen jälkeen palasi hetkeksi ponin kootut sekoilut ja pompittiin siellä hetki seinillä, kunnes poni taas myötäsi ja oli taas niin ihana- että sen luota lähteminen on niiiiin vaikeaa! Näistä tunneista Ruusulla ei kuitenkaan ole kuvia, joten ei niistä sen enempää. Harmittaa vain kun eiliseltä ilman satulaa olisin niin paljon halunnut kuvia kun poni liikkui oikein päin! Mutta tänään on vielä vuorossa viimeinen ratsastus ennen jouluaattoa, eli Primuksella ilman satulaa! ♥ Innolla odotan, ja luulen että tunnista tulee tosi kiva :) Toivottavasti siitä saisin kuvia!

-Saija

7. Iloisia tunnelmia

Kerrankin aloitan nämä postaukset jollain muulla kuin valituksilla siitä, ettei ole kerta kaikkiaan sujunut. Sillä oikeastaan kaikki onkin kääntynyt melko hyvälle mallille. Oiva, josta edellisessä postauksessa puhuin ei valitettavasti matkan vuoksi onnistunutkaan, enkä siksi siitä enempää paljasta. Tosin joitain uusia tuulia toivoisin ilmenevän matkan varrelle, sillä vaikka oikeastaan ratsastelut ovatkin olleet nyt todella mahtavia, on nyt kauden loppuessa luvassa isoja päätöksiä... Kilossa on joskus lopetettava, mutta entä kun en vain haluaisi. Tallista on tullut itselle tietynlainen turvapaikka- kaikki siellä on tuttua niin ihmisistä hevosiin kuin tapoihinkin. Muualle mennessä taas tuntee itsensä aina jonkin aikaa niin ulkopuoliseksi- ennen kuin tutustuu muihin ja erityisesti tapoihin joita noudattaa. Kaikki tallia vaihtaneet voivat tähän varmasti samaistua. Enkä kyllä valita ollenkaan! Uudella tallilla on myös niin laadukasta opetusta, hienoja hevosia ja todella mukavia ihmisiä! <3 Olen kiitollinen niille kaikille jotka ovat jopa tietämättään auttaneet "kotiutumaan" uuteen ympäristöön.

Ainut ongelma tässä tulevilla viikoilla on Kilosta luopuminen. Opettajani siellä on aivan mahtava, ja siellä on niin paljon historiaa! Ja olen oppinut siellä niin paljon! ♥ Josta päästääkin nyt siirtymään viime viikkojen ratsasteluihin.

Tuossa 2 viikkoa taaksepäin oli Kilossa hypyt Ruusulla, joihin sanon tällä kerralla vain että kaikki oli ihan ok. En ollut itse tyytyväinen siihen miten ratsastin, edellinen hyppykerta Ruusulla kun oli ollut kisoissa se 70cm rata, eikä ratsastus tuntunut tuolla tunnilla läheskään yhtä hyvältä. Mitään erityisen huonoa ei ollut, mutta oma fiilis ei ollut kohdillaan- eikä ole ollut oikeastaan nyt ollenkaan esteillä. Se asia on kyllä piakkoin korjattava!

Sen jälkeen oli taas vuorossa Veikko... Veikko oli ihan ok. Tehtävänä oli askeleen lyhentäminen ja pidentäminen. Onnistuttiin tehtävässä ihan tyydyttävästi, mutta Veikko oli todella raskas kädelle, eikä se, että ylävartaloni jännittyi ihan liikaa auttanut pidätteiden läpisaannissa. Tunti oli kuitenkin joiltain osin ihan onnistunut. Ainakin parempi kuin viimeksi.

Nyt viimeisimpinä on ollut ne onnistumiset. Ensin oli koulua Sacella. Olin innoissani ja tyytyväinen että pääsin Saccea kokeilemaan. Ja onhan se upea. Tehtävänä oli pieni pohkeenväistöpätkä, jonka viimeisellä askeleella tuli nostaa laukka. Lisäksi vastalaukannostoja samalla idealla. Tunti sujui kokonaisuudessaan melko hyvin. Sacce on upea, ja oli ihanaa saada kokea millaista olisi jos hevonen liikkuisi hienosti. Ainut ongelma on, ettei se tunnu omalla ratsastuksella saavutetulta... Mutta joskus on ihanaa saada kokeilla sellaistakin ratsastusta!

Sen jälkeen olikin tämän syksyn ehdottomasti paras tunti. Viime viikolla Kilossa oli taas listassa Karpalo. Hieman naureskellen lähdin tunnille- poni on vain niin pikkuinen ja suloinen, ja viime kerrasta jäi sellainen tunnelma, että poni on suloinen ja ihanan reipas pikkuponiksi, muttei ehkä mikään koulukuvioiden mestari. Joskus ei kannata luottaa ensivaikutelmaan! Karpalo oli reipas, ja koitin ratsastaa "ylämäkeen" jottei poni valahtaisi sille ominaiseen sukelteluun. Ensimmäisillä ravipätkillä kuvittelin että tunti sitten varmaan mentäisiin pää pilvissä- mutta jatkoin määrätietoista ratsastusta, kerrankin! Ja se kannatti! Karpalo osoittautui upeaksi! Yhtäkkiä kaikki vain toimi! Poni pysyi hyvässä muodossa, ja sain yhtäkkiä ratsastaa aivan minimalistisilla avuilla. Karpalo käytti takajalkojaan varsinkin ympyrällä sulkutaivutuksissa todella hyvin, ja jaksoi yrittää parhaansa koko ajan. Se hetki kun tajusin, että pikkuruiset avut riittivät ja poni kulki oikeati hyvin ja oikein päin oli mahtava. En ole koskaan ennen ratsastanut samanlaista tuntia. Kerrankin tajusin että jos oikeasti yritän, niin osaan kyllä. Niin usein minulla on sellainen olo, etten osaa tarpeeksi, että oli mahtavaa saada paljon kehuja. Tämä onnistumisen tunne oli vain niin upea- eikä sellaista ole koskaan ennen tullut. Tuon ponin nään nyt aivan eri valossa. Se on kyllä oikeasti niin hieno ♥ Mutta tämä ei varmasti tee Kilosta lähtemistä yhtään helpommaksi... En vain halua siirtyä vain hevosiin! Vaikka olenkin oppinut jo nyt paljon, on minulla vain niin paljon tutumpi ja turvallisempi olo pikkuponien satulassa.

Viimeisimpänä oli vilä vastalaukannostot Lillyllä. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä edellinen kerta oli mennyt niin huonosti! Toisaalta oli hyvä päästä koittamaan, josko saisi virheet korjattua. Tunti sujuikin lopulta odoettua paremmin. Vauhtia kertyi välillä liikaa, enkä jostain syystä löydä yhteyttä Lillyyn. Se ei vain ole ihan minun tyyliseni. Silti tunnista irtosi muutama tahdikkaan hyvä laukkapätkä, ja se mistä olen todella tyytyväinen, eli että vastalaukka nousi oikein joka yrittämällä. Toisin kuin viimeksi, sain kiinni siitä miten ratsastaa jotta Lilly eden jotenkin toimii kanssani. Alun nostot olivat ihan kiitettävän lennokkaita, mutta viimeisimmät tasaantuivat ja niihin olin ihan tyytyväinen. Huomattavasti parempi tunnelma jäi tunnista Lillyllä kuin viimeksi.

Viimekertaisista ratsasteluista on siis jäänyt todella hyvä tuntuma, ja tietysti toivon että tämä jatkuisi! Saa nähdä :)

(Pahoittelut tälläkin kertaa kuvien puutteesta- ehkä asiaan saadaan vielä muutos.)


-Saija-

6. Syyskuun yhteenveto

Blogin hiljaiselolle on ollut syynsä- itseä ei ole kerta kaikkian turhan paljoa innostanut postailla penkin alle hulahtanista tunneista. Syyskuun kului todella vaihtelevissa tunnelmissa ratsastuksen osalta. Koulutunti Lillyn kanssa oli jotain käsittämätöntä räpellystä, enkä löytänyt tuntumaa hevoseen missään vaiheessa, en edes niissä kuuluisissa loppuraveissa. Jos vastalaukka nousee 3/4 kertaa väärin, on pakko koittaa vain uskotella itselleen että ehkä tämä vielä joskus sujuu. Muiden oppiessa minä näytän vain huononevan... Myös Kilossa Suffelin ja jopa Rinkelin kanssa vedeltiin puoliteholla, jos silläkään.

 Ainut kenen kanssa aina sujuu lieneekin
Ruusu <3 Tosin onhan ponilla tullutkin mentyä vähän useampi kerta vuosien varrella. Ruusun kanssa kävinkin Kilossa yhdet harjoituskisat pitkästä aikaa. Startattiin 70cm ekoina, luokan ainoana poniratsukkona. No, vauhtia meiltä aina kuitenkin löytyy. Perusrata sujui hyvin, erityisesti paikat tulivat aika hyvin kohdilleen, ja vauhti säilyi tasaisena. Verkan vauhtipomput nähtiin kyllä joillakin oksereilla, sillä rataan mahtui ainakin yksi hiukan kaukaa leiskautettu hyppy. Laitetaan se vain vauhdin piikkiin. Kuulemma meno oli ihan hyvältä näyttänyt, mutta sitten uusinnassa jonkin blackoutin perusteella ratsastin väärän tien. Että sillä lailla. Koko rata saatiin lopulta 4 virhepisteellä, mutta ne harmittivatkin sitten harvinaisen paljon- niin TÄYSIN omaa syytä ja aivan turha! Poni oli niin hieno ♥


Toinen onnistuminen oli Faunan kanssa tuuppailu. Koska tuosta jo aikaa on, niin ympäripyöreästi sanottuna, tuntui taas siltä että "Hei ehken mä ookkaan niin toivoton." Muto oli välillä hiukan liian matala, mutta saatiin myös hyviä pätkiä- kerrankin.

Aika ihana kun tuonne oli tuulisen päivän vuoksi tungettava turvaliivi hupparin alle ettei jäätyisi satulaan... :P

Nyt viimeisimpinä oli mm. esteet uudella tuttavuudella Sacella! Sacce oli aika upea, ja haluaisin tutustua sen menoon vielä paljon paremmin. Tai oikeastaan aivan viimeisimpänä oli korvaustunti Kilossa Sirolla. Ja tästä en kyllä tule sen enempää tänne kirjoittamaan, sillä se oli kieltämättä jotain aivan kauheaa katseltavaa. Ainakin edelliseen onnistumiseen Siron kanssa. Totta se kyllä on, että ratsastaessa joskus ei vaan suju, mutta onnistumiset on jotain aivan mahtavaa. Niitä odotellessa siis!


-Saija

5. Uuden bannerin kanssa ongelmissa

Nyt tarvitaan joku joka osaa oikeasti tietokonetta käyttää! Tein uuden bannerin PicMonkeylla- enkä todellakaan saa sitä tänne blogiin sisällytettyä!  Apuva joku? Hyvät neuvot olisivat tarpeessa! ;)

Tällainen bannerista loppujen lopuksi tuli :) Jouduin tuon edellisessä postauksessa esittelemäni jo tiedostokoon vuoksi hylkäämään, mutta olen ihan tyytyväinen- kuitenkin toka bannerini ikinä! :D Teko-ohjeista ihan kiittäminen internetin ihmemaailmaa! ♥

4. Tilanneraportti

Nyt tilanne on siis se, eli että n. 3 vuoden jälkeen lopetin Feiken hoitamisen. Lopettaessani minulla oli jotenkin motivaatio hukassa. Tuntui siltä että vanha talliporukka joka omaan "hoitajanuraan" kuului levisi niin totaalisesti monien lopettaessa että tallilla tuntui hoitoajan aikana tosi tyhjältä. Aikataulut toki olivat myös ihan ylitsepääsemätön ongelma, koska Kilossa on tiettyyn aikaan oltava hoitamassa, ja itselläni ei usein silloin ole edes koulu loppunut.

Nyt olen kuitenkin saanut motivaationi uuden tallin myötä niin totaalisesti takaisin että tuntuu että kaipaisin hoitohevosta todella! Nannan (entisen vuokraponini) vuokraamisen lopettaminen aikanaan oli oikea valinta, sillä meillä ei persoonat ihan kohdanneet, vaikka ponin kanssa vietinkin monta ihanaa hetkeä. Se silti vain korostaa sitä tyhjyyttä joka nyt on valloillaan kun molemmat, vuokra-, sekä hoitoponi ovat yllättäen kadonneet omasta aikataulusta. Sanotaan vaikka vain että ei kiva!

Nyt tuntuu siltä että on paljon pohdittavaa tehtävänä. Vuokraaminen tietysti yhä houkuttelee, mutta haluaisin kuitenkin kehittyä ratsastajana tällä hetkellä mahdollisimman paljon. Tallityttönä hääriminen olisikin siksi jotain jota toivon voivani tässä lähitulevaisuudessa taas tehdä, nähtäväksi jää missä. On saatava ratsastamisen lisäksi touhuta hevosten kanssa paljon muuta, jotta vanhat taidot ja niksit pysyvät yllä, sen olen hoitaessani ja vuokratessani tajunnut. Nyt vain huomaan pikkuhiljaa kadottavani varmuuttani toimia, kun en arjessa enää perus harjailujen ja tunnille laittojen lisäksi muuta tee. Vuokraamisen aikana varmuutta ja kokemusta kertyi todella paljon, mutta hevosille siirtyminen vei siitä tietyllätavalla osan. Kai kaikkeen on vain totuttava.

Ajattelin kuitenkin kasata tässä mahdollisesti viikonlopun aikana videota Feikestä, meidän yhteisen aikamme kunniaksi. Poni antoi minulle kuitenkin niin paljon, ja on minulle vieläkin todella tärkeä ♥

                                         -Joskus vain on suljettava yksi ovi, ja toivottava,
                                           että samalla jossain aukeaa toinen-

Saija & Harste Feike 2011-2014 ♥
I`ll remember you forever
Everything you gave me has made me so much better ♥

-Opin jotain tärkeää niin ylä-, kuin alamäistäkin-
Kaunisrannan Cleopatra
"Nanna" ♥

3. Nyt ne nappulat vihdoinkin kai toimivat!

Kirjoitan nyt sitten kuitenkin postauksen maanantain koulutunnista sekä tiistain hypyistä, joista ei tällä kertaa valitettavasti kummastakaan ole kuvia :(

Maanantailta olisin TODELLA halunnut kuvia, ihan myös siksi että olisin nähnyt miltä meidän meno oikeasti näytti. (Tietenkin myös siksi ettette te vallan tylsisty näihin kuvattomiin postauksiin...) Meillä oli sijainen, ja tunnin aiheena oli pohkeenväistö pituushalkaisijalta molemmilla pitkillä sivuilla uralle, jonka jälkeen askelten lyhentäminen, ja pysähtyminen istunnalla. Kyseisestä tunnista voisin selittää vaikka kuinka paljon, sillä en ole itsekään ihan vielä jostain syystä kartalla.

Menin siis pitkästä aikaa Sirolla, joka on suhteellisen suuri kimo ponitamma. Alussa itsellä oli nappulat aika hukassa, ja meno oli sen mukaista : pää pilvissä, josta se palasi aina alemmas nytkähdellen ihan vain ponkaistakseen uudestaan ylös. Siro tuntui todella jännittyneeltä, mutta opettajan vinkeillä avut alkoivat mennä läpi jo melko alussa, ja poni kesti tuntumaa paljon paremmin.

Väistöjen alussa yllätyinkin täysin- Siro väisti hyvin, hiukan hitaasti mutta tasaisesti ja haki tuntumasta tukea juuri sopivasti. Samalla mallilla väistöt jatkuivat joka kerta- varmaan ainut kerta väistöjä tehdessä kun olen saanut koko tunnin tehtyä enemmän tai vähemmän hyviä väistöjä. Alussa takaosa siirtyi välillä hiukan edelle oman istuntani vinouden vuoksi, mutta heti sen korjattuani ongelma katosi.  Pääosin koko tunnin muoto pysyi parempana kuin koskaan aiemmin! Ravin sain ratsastettua tasaiseksi ja tahdikkaaksi, mutta laukassa oli ainoastaan pieniä hyviä pätkiä. Ainakin raviin verrattuna. Laukkakin tosin pysyi melko reippaana ja tahdikkaana, ainoastaan tahtia piti vahtia, ja muoto ei pysynyt tarpeeksi lyhyenä tai matalana kyseiselle ponille.

Lopussa ravailut ympyrällä sujuivat ehkä parhaiten. Siro rentoutui, avut menivät hyvin läpi, ja poni tuli peräänantoon. Silloin oli kieltämättä melko voittajafiilis, sillä aina välillä tässä taas on ollut sellainen olo että osaanko mä oikeasti edes ratsastaa... Varsinkin ulkokäden tuntuma on ollut ongelma, mutta tällä tunnilla todella tuntui siltä että vihdoinkin tajusin, mitä siellä satulassa on tehtävä. :)

Maanantailta jäi kyllä oikeasti aika ihana fiilis, vaikka olisin todella halunnut nähdä näyttikö poni oikeasti välillä niin hyvältä kuin se tuntui- tunnetustihan asia ei aina niin ole!

Tiistaina (tänään) sitten oli vuorossa viimeinen estekerta kolmesta. Tällä kerralla, ihan huojentavasti, oli listassa kohdallani Veikon sijasta uusi nimi eli Lilly. Menin Lillyä laittamaan ihan hyvillä mielin, ja hevonen vaikutti ihan kivalta, joskin huomattavasti herkemmältä kuin alunperin olin luullut.

Lilly vertyi melko nopeasti, ja verryttelyn jälkeen mentiin joitain puomitehtäviä ravissa, sekä pientä ristikkoa laukassa. Tunnin aiheena oli kolmen esteen rata, jossa oli este molemmilla pitkillä sivuilla, sekä yksi halkaisijalla. Ensimmäisillä kerroilla sivuilla olevat olivat pystyjä, ja kolmas ainoana okserina.

Lilly tuntui melko kivalta jo aluksi. Laukassa etuosa tuli vähän painavaksi, mutta parin hypyn jälkeen alkoi sujua paremmin, eikä hevonen ollut kädelle niin painava. Kaikki hypyt (paitsi ehdottomasti yksi!) tulivat melko hyviin paikkoihin, ja tahti oli ihan ok. Viimeisellä kerralla myös toinen pysty nostettiin okseriksi, eikä tällä onneksi ollut sen kummempaa eroa. Kokonaisuudessaan tunti meni ihan hyvin. Ei ollut todella selkeitä virheitä, mutta paljon hiottavaa todellakin olisi! Itselle ei vaan jäänyt ihan mahtava fiilis, en tiedä miksi. Ehkä eniten sen vuoksi että viime viikko Veikon kanssa jätti itselle hiukan epävarman olon esteillä, ja sen ylipääsemiseen tarvittiin kuitenkin joitain hyppyjä. Lopputunnista kyllä jo nautin hyppäämisestä ja Lilly oli ihan kiva, menen kyllä joskus ihan mieluusti uudestaankin. Viime viikon jälkeen olo oli ihan luottavainen, mutta kuitenkin aluksi jotenkin hutera olo, ja tunnissa olikin parasta ymmärtää kuinka suuri ero omaan istuntaan tuli kun sai painon jalustimille oikeaan kohtaan jalkaa. Joskus tarvitaan vanhaan tuttuun asiaan erilainen näkökulma tai lähestymistapa ennen kuin se on mahdollista korjata- ja se saattaakin yllättäen johtaa jonkin toisen ongelman ratkaisuun. Ratsastuksessa kun kaikki mitä satulassa tekee, vaikuttaa yhteen kokonaisuuteen niin paljon.

Tämän viikon ratsasteluista siis jäi ehkä vähän sekava tai hämmentynyt olo, mutta osin taas todella innostunut ja tyytyväinen sillä tajusin omasta ratsastuksestani monta eri seikkaa, ja osasin korjata vanhoja virheitäni. Toivottavasti suunta jatkuu vielä parempaan päin. Esteet on siis nyt vähän aikaa tauolla ainakin Primuksella, ja Kilossakin näillä näkymin, vaikkakin saatetaan yksittäinen kerta hypätä nyt ulkosalla tässä jossain vaiheessa. Kiva palata Primuksellakin kouluratsastuksen pariin, sillä nyt lähiaikoina siitä olen oivaltanut tärkeitä virheitä, ja jopa onnistunut korjaamaan osan.

Ensi viikolla onkin sitten luvassa tet-viikko tallilla :D Siitä koitan laittaa jossain välissä postausta, varmaan ainakin loppuviikosta. Ajattelin myös kasata jonkinmoisen erikoispostauksen, joko ratsastushistoriastani tai vaikka varustepostauksen. :) Laittakaa ihmeessä kommenttia kumpi kiinnostaisi! Uudetkin ideat ovat tervetulleita! :)

Laitetaan nyt kuvaksi "sneakpeak" tulevaan- eli uuteen banneriin. Tässä oma bannerintekoyritys nro: 1
Eiköhän blogiin saada jossain välissä uusi banneri, vanhan kuvat näet olisivat päivityksen tarpeessa :)

Millaisen erikoispostauksen haluaisitte blogissa nähdä? 

Asiallinen palaute on aina toivottua ja lukijaksi saa toki liittyä mielellään :)

2. Väliaitakatastrofi

Aloitetaan vaikka pahoitteluilla siitä, ettei blogissa ole alun jälkeen ollut havaittavissa sen suurempia elon merkkejä- mutta nyt jo ehkä uskallan luvata että asiaan on tulossa muutos! Primukselle on tullut kotiuduttua jo melko hyvin, ja nyt menneen kuukauden aikana olenkin saanut tutustua perusteellisemmin erääseen vauhtihirmuun eli Veikkoon. Veikko oli jo ensimmäisillä kerroilla melko mieluisa tuttavuus, ja vaikka meillä ei jarrut todellakaan aina ihan pelaa, tilanne ei ole ihan toivoton - paitsi että viime kerralla todellakin tuntui olevan...

Tuossa tiistain estetunnilla listassa luki jo ennalta arvaamani hevonen, elikkä minun Veikkoiluni vain jatkuivat. Suuntasin tyytyväisenä harjailemaan ja varustamaan Veikkoa kaikessa rauhassa, josta sitten siiryttiin kentälle. Vaikka säät olivatkin olleet ihan hyvät, oli aiemmat viikot vietetty maneesissa kentän ollessa märkä, ja siksi ulkona olemiseen kesti taas jonkin aikaa tottua. Alussa keskityimme tasaiseen, Veikon kohdalla tarpeeksi rentoon ja rauhalliseen tahtiin, ja ratsastettiin paljon voltteja ja pysähdyksiä. Ihan aluksi Veikko tuntui hieman jäykältä, mutta vertyi suhteellisen nopeasti, ja toimi kääntäessä yllättävän kevyillä avuilla. Tein mahdollisimman paljon pysähdyksiä ja koitin saada Veikon kuuntelemaan pidätteitä jo ihan ensimmäisistä askelista lähtien. Ravaillessa otettiin alkuun maapuomien sarja, jossa otettiin käyntiin ensimmäisten puomien jälkeen, ja jatkettiin sitten käynnissä toiset. Veikko kuunteli hyvin, eikö kaahannut puomeille kertaakaan, mikä todella yllätti minut. Sama tehtävä tehtiin myös ravaten molemmat sarjat peräkkäin, säilyttäen tahdin energisenä mutta tarpeeksi lyhyenä ja terävänä.

Sitten aloiteltiin hyppyjä pienen innarin avulla. Edelliseltä estetunnilta Veikon kanssa oli jäänyt todella hyvä tuntuma hyppyihin, ja elättelin toivoa yhtä rennosta ja mukavasta tunnista tällä kerralla - mutta kieltämättä sain vähän jotain muuta. Innareiden "ylimpänä ystävänä" olin jo heittämässä hanskoja tiskiin kuullessani tunnin aiheen, mutta päätin innaria kauhulla katsellessani että nyt jos koskaan olisi aika selättää vihasuhteeni innareihin. Jotain niissä vain on, etten ole koskaan kyseistä harjoitusta hypätessä tyytyväinen itseeni. Aluksi lähestyttiin ravissa, ja tyyli oli sama kuin viimeksi: lähestyessä vauhti meinasi kiihtyä, mutta Veikko kuunteli pidätteet ja laukka ei jatkunut itsestään esteen jälkeen, vaan vasta kevyesti pyytäessä. Olin jopa jollain tasolla tyytyväinen meidän menoon- tahti säilyi, ja oma istuntakin menetteli aika-ajoin. Laukassa lähestyttäessä ongelmat sitten ilmenivät. Toisin kuin viimeksi, Veikko ei jaksanut odottaa, ja jokaisesta laukannostosta uhkasi kehkeytyä vauhdin siivittämänä jotain muuta kuin kaunista katsottavaa. Oma keskittyminen suuntautui varmaan sen 90% pidätteiden läpisaamiseen.

Jos ei tyylillä niin vauhdilla!

Sitten otettiin käynnit samalla, kun toiselle pitkälle sivullle rakennettiin okseri ja ihan pieni ristikko. Väliin jäi n.7 laukka-askelta. Energiaa taas ihan kyllä riitti, ja tässä olikin se osa meidän tuntia jossa minulla alkoi mennä vähän metsään... Lähestyminen okserille oli ihan ok, mutta vauhtia oli vähän liikaa, ja hyppy lähti siksi kaukaa. Esteiden välillä vuorostaan laukka venyi parissa askeleessa liian pitkäksi, josta koetin korjata sitä ja rauhoittaa tempoa. Tempo pysyi taas hetken, mutta kaarteessa esteen jälkeen vauhti kiihtyi ihan liikaa. Kaarrettiin sitten lopulta niin, että puinen väliaita (jollainen noissa joissain kuvissa näkyy) oli suoraan meidän reitillä. Itse kai jotenkin valmistauduin että Veikko väistää, mutta se koittikin hypätä pitkittäin aidan yli. Veikko päätyi polvilleen ja itse sukelsin laudanpalojen sekaan- aidasta tuli lopulta lautakasa... Itse en kyllä vaan tajua mitä siinä tarkalleen ottaen edes kävi! Selvittiin molemmat kuitenkin kutakuinkin vain säikähdyksellä, käsi ainoastaan jäi vähän väliin. Hetki käveltiin, jonka jälkeen koetettiin uudestaan. Tällä kertaa hyppy tuli suht. hyvään paikkaan, ja vauhti pysyi melko tasaisena.

Kokonaisuudessaan on kai vaan myönnettävä että kouluratsastus on enemmän omaa alaa... Veikko on kyllä todella hieno, ja tuli tälläkin tunnilla joitain hyviä hyppyjä, vaikka kokonaiskuva olikin vähän mitä oli. Viime kerralla estekauden tunti 1/3 Veikolla meni vaan niin paljon paremmin kuin nyt, mutta ainakin tästä suunta on vain ylöspäin- ihan kirjaimellisestikin. Jos nyt tiistaina koitettaisiin pysyä vielä viimeinen estekerta satulassa!

"Liito-orava" tyylillä... Josta sitten hetki tämän jälkeen tulinkin alas :P

Kuvasta voinee päätellä kaiken tarvittavan 

Vikaan hyppyyn olinkin sitten tyytyväinen- ja hyvä niin,
että epäonnistumisen jälkeen jää vielä ihan hyvä tuntuma päälimmäiseksi. 

Ensi viikolla koitan laittaa postauksen kolmannesta estekerrasta, ja myös mahdollisesti Kilosta, jos saan jonkun kuvaamaan tuntia sinne. :)

1. Fresh start ♥

Pitkään on ollut tavoitteena saada aikaiseksi blogi, jossa pääosin postaukset koostuvat ratsastuksesta, valokuvaamisesta ja aina tarvittaessa kaikesta muustakin ;)


Blogissani siis kertoilen ratsastustunneistani Kilon tallilla, jolla olen käynyt jo kauan vakituisesti, sekä Primus tallilla jolla aloitin vasta nyt keväällä. Luokittelen itseni "ikuiseksi poniratsastajaksi", vaikka olenkin nyt viimeisen puolen vuoden aikana ymmärtänyt yhtä sun toista harrastukseeni liittyen. Olen aina olettanut olevani vannoutunut esteratsastaja, mutta tilanne onkin muuttunut nyt aivan hiljan. Varsinkin ympäristön vaihduttua, ja kun löysinkin itseni ponien sijaan hevosten selästä, tajusin että olisikohan kouluratsastus kuitenkin minun ominta alaani? 

Tähän ajatukseen koitan nyt totutella, ja saa nähdä mitä siitä seuraa- tällä hetkellä päällimmäisenä on tunne siitä, että haluan tsempata ja antaa harrastukselleni enemmän aikaa ja panostani kuin koskaan. :) 

                                       Aron ♥