Maanantailta olisin TODELLA halunnut kuvia, ihan myös siksi että olisin nähnyt miltä meidän meno oikeasti näytti. (Tietenkin myös siksi ettette te vallan tylsisty näihin kuvattomiin postauksiin...) Meillä oli sijainen, ja tunnin aiheena oli pohkeenväistö pituushalkaisijalta molemmilla pitkillä sivuilla uralle, jonka jälkeen askelten lyhentäminen, ja pysähtyminen istunnalla. Kyseisestä tunnista voisin selittää vaikka kuinka paljon, sillä en ole itsekään ihan vielä jostain syystä kartalla.
Menin siis pitkästä aikaa Sirolla, joka on suhteellisen suuri kimo ponitamma. Alussa itsellä oli nappulat aika hukassa, ja meno oli sen mukaista : pää pilvissä, josta se palasi aina alemmas nytkähdellen ihan vain ponkaistakseen uudestaan ylös. Siro tuntui todella jännittyneeltä, mutta opettajan vinkeillä avut alkoivat mennä läpi jo melko alussa, ja poni kesti tuntumaa paljon paremmin.
Väistöjen alussa yllätyinkin täysin- Siro väisti hyvin, hiukan hitaasti mutta tasaisesti ja haki tuntumasta tukea juuri sopivasti. Samalla mallilla väistöt jatkuivat joka kerta- varmaan ainut kerta väistöjä tehdessä kun olen saanut koko tunnin tehtyä enemmän tai vähemmän hyviä väistöjä. Alussa takaosa siirtyi välillä hiukan edelle oman istuntani vinouden vuoksi, mutta heti sen korjattuani ongelma katosi. Pääosin koko tunnin muoto pysyi parempana kuin koskaan aiemmin! Ravin sain ratsastettua tasaiseksi ja tahdikkaaksi, mutta laukassa oli ainoastaan pieniä hyviä pätkiä. Ainakin raviin verrattuna. Laukkakin tosin pysyi melko reippaana ja tahdikkaana, ainoastaan tahtia piti vahtia, ja muoto ei pysynyt tarpeeksi lyhyenä tai matalana kyseiselle ponille.
Lopussa ravailut ympyrällä sujuivat ehkä parhaiten. Siro rentoutui, avut menivät hyvin läpi, ja poni tuli peräänantoon. Silloin oli kieltämättä melko voittajafiilis, sillä aina välillä tässä taas on ollut sellainen olo että osaanko mä oikeasti edes ratsastaa... Varsinkin ulkokäden tuntuma on ollut ongelma, mutta tällä tunnilla todella tuntui siltä että vihdoinkin tajusin, mitä siellä satulassa on tehtävä. :)
Maanantailta jäi kyllä oikeasti aika ihana fiilis, vaikka olisin todella halunnut nähdä näyttikö poni oikeasti välillä niin hyvältä kuin se tuntui- tunnetustihan asia ei aina niin ole!
Tiistaina (tänään) sitten oli vuorossa viimeinen estekerta kolmesta. Tällä kerralla, ihan huojentavasti, oli listassa kohdallani Veikon sijasta uusi nimi eli Lilly. Menin Lillyä laittamaan ihan hyvillä mielin, ja hevonen vaikutti ihan kivalta, joskin huomattavasti herkemmältä kuin alunperin olin luullut.
Lilly vertyi melko nopeasti, ja verryttelyn jälkeen mentiin joitain puomitehtäviä ravissa, sekä pientä ristikkoa laukassa. Tunnin aiheena oli kolmen esteen rata, jossa oli este molemmilla pitkillä sivuilla, sekä yksi halkaisijalla. Ensimmäisillä kerroilla sivuilla olevat olivat pystyjä, ja kolmas ainoana okserina.
Lilly tuntui melko kivalta jo aluksi. Laukassa etuosa tuli vähän painavaksi, mutta parin hypyn jälkeen alkoi sujua paremmin, eikä hevonen ollut kädelle niin painava. Kaikki hypyt (paitsi ehdottomasti yksi!) tulivat melko hyviin paikkoihin, ja tahti oli ihan ok. Viimeisellä kerralla myös toinen pysty nostettiin okseriksi, eikä tällä onneksi ollut sen kummempaa eroa. Kokonaisuudessaan tunti meni ihan hyvin. Ei ollut todella selkeitä virheitä, mutta paljon hiottavaa todellakin olisi! Itselle ei vaan jäänyt ihan mahtava fiilis, en tiedä miksi. Ehkä eniten sen vuoksi että viime viikko Veikon kanssa jätti itselle hiukan epävarman olon esteillä, ja sen ylipääsemiseen tarvittiin kuitenkin joitain hyppyjä. Lopputunnista kyllä jo nautin hyppäämisestä ja Lilly oli ihan kiva, menen kyllä joskus ihan mieluusti uudestaankin. Viime viikon jälkeen olo oli ihan luottavainen, mutta kuitenkin aluksi jotenkin hutera olo, ja tunnissa olikin parasta ymmärtää kuinka suuri ero omaan istuntaan tuli kun sai painon jalustimille oikeaan kohtaan jalkaa. Joskus tarvitaan vanhaan tuttuun asiaan erilainen näkökulma tai lähestymistapa ennen kuin se on mahdollista korjata- ja se saattaakin yllättäen johtaa jonkin toisen ongelman ratkaisuun. Ratsastuksessa kun kaikki mitä satulassa tekee, vaikuttaa yhteen kokonaisuuteen niin paljon.
Tämän viikon ratsasteluista siis jäi ehkä vähän sekava tai hämmentynyt olo, mutta osin taas todella innostunut ja tyytyväinen sillä tajusin omasta ratsastuksestani monta eri seikkaa, ja osasin korjata vanhoja virheitäni. Toivottavasti suunta jatkuu vielä parempaan päin. Esteet on siis nyt vähän aikaa tauolla ainakin Primuksella, ja Kilossakin näillä näkymin, vaikkakin saatetaan yksittäinen kerta hypätä nyt ulkosalla tässä jossain vaiheessa. Kiva palata Primuksellakin kouluratsastuksen pariin, sillä nyt lähiaikoina siitä olen oivaltanut tärkeitä virheitä, ja jopa onnistunut korjaamaan osan.
Ensi viikolla onkin sitten luvassa tet-viikko tallilla :D Siitä koitan laittaa jossain välissä postausta, varmaan ainakin loppuviikosta. Ajattelin myös kasata jonkinmoisen erikoispostauksen, joko ratsastushistoriastani tai vaikka varustepostauksen. :) Laittakaa ihmeessä kommenttia kumpi kiinnostaisi! Uudetkin ideat ovat tervetulleita! :)
 |
| Laitetaan nyt kuvaksi "sneakpeak" tulevaan- eli uuteen banneriin. Tässä oma bannerintekoyritys nro: 1 Eiköhän blogiin saada jossain välissä uusi banneri, vanhan kuvat näet olisivat päivityksen tarpeessa :) |
Millaisen erikoispostauksen haluaisitte blogissa nähdä?
Asiallinen palaute on aina toivottua ja lukijaksi saa toki liittyä mielellään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti