5. Uuden bannerin kanssa ongelmissa

Nyt tarvitaan joku joka osaa oikeasti tietokonetta käyttää! Tein uuden bannerin PicMonkeylla- enkä todellakaan saa sitä tänne blogiin sisällytettyä!  Apuva joku? Hyvät neuvot olisivat tarpeessa! ;)

Tällainen bannerista loppujen lopuksi tuli :) Jouduin tuon edellisessä postauksessa esittelemäni jo tiedostokoon vuoksi hylkäämään, mutta olen ihan tyytyväinen- kuitenkin toka bannerini ikinä! :D Teko-ohjeista ihan kiittäminen internetin ihmemaailmaa! ♥

4. Tilanneraportti

Nyt tilanne on siis se, eli että n. 3 vuoden jälkeen lopetin Feiken hoitamisen. Lopettaessani minulla oli jotenkin motivaatio hukassa. Tuntui siltä että vanha talliporukka joka omaan "hoitajanuraan" kuului levisi niin totaalisesti monien lopettaessa että tallilla tuntui hoitoajan aikana tosi tyhjältä. Aikataulut toki olivat myös ihan ylitsepääsemätön ongelma, koska Kilossa on tiettyyn aikaan oltava hoitamassa, ja itselläni ei usein silloin ole edes koulu loppunut.

Nyt olen kuitenkin saanut motivaationi uuden tallin myötä niin totaalisesti takaisin että tuntuu että kaipaisin hoitohevosta todella! Nannan (entisen vuokraponini) vuokraamisen lopettaminen aikanaan oli oikea valinta, sillä meillä ei persoonat ihan kohdanneet, vaikka ponin kanssa vietinkin monta ihanaa hetkeä. Se silti vain korostaa sitä tyhjyyttä joka nyt on valloillaan kun molemmat, vuokra-, sekä hoitoponi ovat yllättäen kadonneet omasta aikataulusta. Sanotaan vaikka vain että ei kiva!

Nyt tuntuu siltä että on paljon pohdittavaa tehtävänä. Vuokraaminen tietysti yhä houkuttelee, mutta haluaisin kuitenkin kehittyä ratsastajana tällä hetkellä mahdollisimman paljon. Tallityttönä hääriminen olisikin siksi jotain jota toivon voivani tässä lähitulevaisuudessa taas tehdä, nähtäväksi jää missä. On saatava ratsastamisen lisäksi touhuta hevosten kanssa paljon muuta, jotta vanhat taidot ja niksit pysyvät yllä, sen olen hoitaessani ja vuokratessani tajunnut. Nyt vain huomaan pikkuhiljaa kadottavani varmuuttani toimia, kun en arjessa enää perus harjailujen ja tunnille laittojen lisäksi muuta tee. Vuokraamisen aikana varmuutta ja kokemusta kertyi todella paljon, mutta hevosille siirtyminen vei siitä tietyllätavalla osan. Kai kaikkeen on vain totuttava.

Ajattelin kuitenkin kasata tässä mahdollisesti viikonlopun aikana videota Feikestä, meidän yhteisen aikamme kunniaksi. Poni antoi minulle kuitenkin niin paljon, ja on minulle vieläkin todella tärkeä ♥

                                         -Joskus vain on suljettava yksi ovi, ja toivottava,
                                           että samalla jossain aukeaa toinen-

Saija & Harste Feike 2011-2014 ♥
I`ll remember you forever
Everything you gave me has made me so much better ♥

-Opin jotain tärkeää niin ylä-, kuin alamäistäkin-
Kaunisrannan Cleopatra
"Nanna" ♥

3. Nyt ne nappulat vihdoinkin kai toimivat!

Kirjoitan nyt sitten kuitenkin postauksen maanantain koulutunnista sekä tiistain hypyistä, joista ei tällä kertaa valitettavasti kummastakaan ole kuvia :(

Maanantailta olisin TODELLA halunnut kuvia, ihan myös siksi että olisin nähnyt miltä meidän meno oikeasti näytti. (Tietenkin myös siksi ettette te vallan tylsisty näihin kuvattomiin postauksiin...) Meillä oli sijainen, ja tunnin aiheena oli pohkeenväistö pituushalkaisijalta molemmilla pitkillä sivuilla uralle, jonka jälkeen askelten lyhentäminen, ja pysähtyminen istunnalla. Kyseisestä tunnista voisin selittää vaikka kuinka paljon, sillä en ole itsekään ihan vielä jostain syystä kartalla.

Menin siis pitkästä aikaa Sirolla, joka on suhteellisen suuri kimo ponitamma. Alussa itsellä oli nappulat aika hukassa, ja meno oli sen mukaista : pää pilvissä, josta se palasi aina alemmas nytkähdellen ihan vain ponkaistakseen uudestaan ylös. Siro tuntui todella jännittyneeltä, mutta opettajan vinkeillä avut alkoivat mennä läpi jo melko alussa, ja poni kesti tuntumaa paljon paremmin.

Väistöjen alussa yllätyinkin täysin- Siro väisti hyvin, hiukan hitaasti mutta tasaisesti ja haki tuntumasta tukea juuri sopivasti. Samalla mallilla väistöt jatkuivat joka kerta- varmaan ainut kerta väistöjä tehdessä kun olen saanut koko tunnin tehtyä enemmän tai vähemmän hyviä väistöjä. Alussa takaosa siirtyi välillä hiukan edelle oman istuntani vinouden vuoksi, mutta heti sen korjattuani ongelma katosi.  Pääosin koko tunnin muoto pysyi parempana kuin koskaan aiemmin! Ravin sain ratsastettua tasaiseksi ja tahdikkaaksi, mutta laukassa oli ainoastaan pieniä hyviä pätkiä. Ainakin raviin verrattuna. Laukkakin tosin pysyi melko reippaana ja tahdikkaana, ainoastaan tahtia piti vahtia, ja muoto ei pysynyt tarpeeksi lyhyenä tai matalana kyseiselle ponille.

Lopussa ravailut ympyrällä sujuivat ehkä parhaiten. Siro rentoutui, avut menivät hyvin läpi, ja poni tuli peräänantoon. Silloin oli kieltämättä melko voittajafiilis, sillä aina välillä tässä taas on ollut sellainen olo että osaanko mä oikeasti edes ratsastaa... Varsinkin ulkokäden tuntuma on ollut ongelma, mutta tällä tunnilla todella tuntui siltä että vihdoinkin tajusin, mitä siellä satulassa on tehtävä. :)

Maanantailta jäi kyllä oikeasti aika ihana fiilis, vaikka olisin todella halunnut nähdä näyttikö poni oikeasti välillä niin hyvältä kuin se tuntui- tunnetustihan asia ei aina niin ole!

Tiistaina (tänään) sitten oli vuorossa viimeinen estekerta kolmesta. Tällä kerralla, ihan huojentavasti, oli listassa kohdallani Veikon sijasta uusi nimi eli Lilly. Menin Lillyä laittamaan ihan hyvillä mielin, ja hevonen vaikutti ihan kivalta, joskin huomattavasti herkemmältä kuin alunperin olin luullut.

Lilly vertyi melko nopeasti, ja verryttelyn jälkeen mentiin joitain puomitehtäviä ravissa, sekä pientä ristikkoa laukassa. Tunnin aiheena oli kolmen esteen rata, jossa oli este molemmilla pitkillä sivuilla, sekä yksi halkaisijalla. Ensimmäisillä kerroilla sivuilla olevat olivat pystyjä, ja kolmas ainoana okserina.

Lilly tuntui melko kivalta jo aluksi. Laukassa etuosa tuli vähän painavaksi, mutta parin hypyn jälkeen alkoi sujua paremmin, eikä hevonen ollut kädelle niin painava. Kaikki hypyt (paitsi ehdottomasti yksi!) tulivat melko hyviin paikkoihin, ja tahti oli ihan ok. Viimeisellä kerralla myös toinen pysty nostettiin okseriksi, eikä tällä onneksi ollut sen kummempaa eroa. Kokonaisuudessaan tunti meni ihan hyvin. Ei ollut todella selkeitä virheitä, mutta paljon hiottavaa todellakin olisi! Itselle ei vaan jäänyt ihan mahtava fiilis, en tiedä miksi. Ehkä eniten sen vuoksi että viime viikko Veikon kanssa jätti itselle hiukan epävarman olon esteillä, ja sen ylipääsemiseen tarvittiin kuitenkin joitain hyppyjä. Lopputunnista kyllä jo nautin hyppäämisestä ja Lilly oli ihan kiva, menen kyllä joskus ihan mieluusti uudestaankin. Viime viikon jälkeen olo oli ihan luottavainen, mutta kuitenkin aluksi jotenkin hutera olo, ja tunnissa olikin parasta ymmärtää kuinka suuri ero omaan istuntaan tuli kun sai painon jalustimille oikeaan kohtaan jalkaa. Joskus tarvitaan vanhaan tuttuun asiaan erilainen näkökulma tai lähestymistapa ennen kuin se on mahdollista korjata- ja se saattaakin yllättäen johtaa jonkin toisen ongelman ratkaisuun. Ratsastuksessa kun kaikki mitä satulassa tekee, vaikuttaa yhteen kokonaisuuteen niin paljon.

Tämän viikon ratsasteluista siis jäi ehkä vähän sekava tai hämmentynyt olo, mutta osin taas todella innostunut ja tyytyväinen sillä tajusin omasta ratsastuksestani monta eri seikkaa, ja osasin korjata vanhoja virheitäni. Toivottavasti suunta jatkuu vielä parempaan päin. Esteet on siis nyt vähän aikaa tauolla ainakin Primuksella, ja Kilossakin näillä näkymin, vaikkakin saatetaan yksittäinen kerta hypätä nyt ulkosalla tässä jossain vaiheessa. Kiva palata Primuksellakin kouluratsastuksen pariin, sillä nyt lähiaikoina siitä olen oivaltanut tärkeitä virheitä, ja jopa onnistunut korjaamaan osan.

Ensi viikolla onkin sitten luvassa tet-viikko tallilla :D Siitä koitan laittaa jossain välissä postausta, varmaan ainakin loppuviikosta. Ajattelin myös kasata jonkinmoisen erikoispostauksen, joko ratsastushistoriastani tai vaikka varustepostauksen. :) Laittakaa ihmeessä kommenttia kumpi kiinnostaisi! Uudetkin ideat ovat tervetulleita! :)

Laitetaan nyt kuvaksi "sneakpeak" tulevaan- eli uuteen banneriin. Tässä oma bannerintekoyritys nro: 1
Eiköhän blogiin saada jossain välissä uusi banneri, vanhan kuvat näet olisivat päivityksen tarpeessa :)

Millaisen erikoispostauksen haluaisitte blogissa nähdä? 

Asiallinen palaute on aina toivottua ja lukijaksi saa toki liittyä mielellään :)

2. Väliaitakatastrofi

Aloitetaan vaikka pahoitteluilla siitä, ettei blogissa ole alun jälkeen ollut havaittavissa sen suurempia elon merkkejä- mutta nyt jo ehkä uskallan luvata että asiaan on tulossa muutos! Primukselle on tullut kotiuduttua jo melko hyvin, ja nyt menneen kuukauden aikana olenkin saanut tutustua perusteellisemmin erääseen vauhtihirmuun eli Veikkoon. Veikko oli jo ensimmäisillä kerroilla melko mieluisa tuttavuus, ja vaikka meillä ei jarrut todellakaan aina ihan pelaa, tilanne ei ole ihan toivoton - paitsi että viime kerralla todellakin tuntui olevan...

Tuossa tiistain estetunnilla listassa luki jo ennalta arvaamani hevonen, elikkä minun Veikkoiluni vain jatkuivat. Suuntasin tyytyväisenä harjailemaan ja varustamaan Veikkoa kaikessa rauhassa, josta sitten siiryttiin kentälle. Vaikka säät olivatkin olleet ihan hyvät, oli aiemmat viikot vietetty maneesissa kentän ollessa märkä, ja siksi ulkona olemiseen kesti taas jonkin aikaa tottua. Alussa keskityimme tasaiseen, Veikon kohdalla tarpeeksi rentoon ja rauhalliseen tahtiin, ja ratsastettiin paljon voltteja ja pysähdyksiä. Ihan aluksi Veikko tuntui hieman jäykältä, mutta vertyi suhteellisen nopeasti, ja toimi kääntäessä yllättävän kevyillä avuilla. Tein mahdollisimman paljon pysähdyksiä ja koitin saada Veikon kuuntelemaan pidätteitä jo ihan ensimmäisistä askelista lähtien. Ravaillessa otettiin alkuun maapuomien sarja, jossa otettiin käyntiin ensimmäisten puomien jälkeen, ja jatkettiin sitten käynnissä toiset. Veikko kuunteli hyvin, eikö kaahannut puomeille kertaakaan, mikä todella yllätti minut. Sama tehtävä tehtiin myös ravaten molemmat sarjat peräkkäin, säilyttäen tahdin energisenä mutta tarpeeksi lyhyenä ja terävänä.

Sitten aloiteltiin hyppyjä pienen innarin avulla. Edelliseltä estetunnilta Veikon kanssa oli jäänyt todella hyvä tuntuma hyppyihin, ja elättelin toivoa yhtä rennosta ja mukavasta tunnista tällä kerralla - mutta kieltämättä sain vähän jotain muuta. Innareiden "ylimpänä ystävänä" olin jo heittämässä hanskoja tiskiin kuullessani tunnin aiheen, mutta päätin innaria kauhulla katsellessani että nyt jos koskaan olisi aika selättää vihasuhteeni innareihin. Jotain niissä vain on, etten ole koskaan kyseistä harjoitusta hypätessä tyytyväinen itseeni. Aluksi lähestyttiin ravissa, ja tyyli oli sama kuin viimeksi: lähestyessä vauhti meinasi kiihtyä, mutta Veikko kuunteli pidätteet ja laukka ei jatkunut itsestään esteen jälkeen, vaan vasta kevyesti pyytäessä. Olin jopa jollain tasolla tyytyväinen meidän menoon- tahti säilyi, ja oma istuntakin menetteli aika-ajoin. Laukassa lähestyttäessä ongelmat sitten ilmenivät. Toisin kuin viimeksi, Veikko ei jaksanut odottaa, ja jokaisesta laukannostosta uhkasi kehkeytyä vauhdin siivittämänä jotain muuta kuin kaunista katsottavaa. Oma keskittyminen suuntautui varmaan sen 90% pidätteiden läpisaamiseen.

Jos ei tyylillä niin vauhdilla!

Sitten otettiin käynnit samalla, kun toiselle pitkälle sivullle rakennettiin okseri ja ihan pieni ristikko. Väliin jäi n.7 laukka-askelta. Energiaa taas ihan kyllä riitti, ja tässä olikin se osa meidän tuntia jossa minulla alkoi mennä vähän metsään... Lähestyminen okserille oli ihan ok, mutta vauhtia oli vähän liikaa, ja hyppy lähti siksi kaukaa. Esteiden välillä vuorostaan laukka venyi parissa askeleessa liian pitkäksi, josta koetin korjata sitä ja rauhoittaa tempoa. Tempo pysyi taas hetken, mutta kaarteessa esteen jälkeen vauhti kiihtyi ihan liikaa. Kaarrettiin sitten lopulta niin, että puinen väliaita (jollainen noissa joissain kuvissa näkyy) oli suoraan meidän reitillä. Itse kai jotenkin valmistauduin että Veikko väistää, mutta se koittikin hypätä pitkittäin aidan yli. Veikko päätyi polvilleen ja itse sukelsin laudanpalojen sekaan- aidasta tuli lopulta lautakasa... Itse en kyllä vaan tajua mitä siinä tarkalleen ottaen edes kävi! Selvittiin molemmat kuitenkin kutakuinkin vain säikähdyksellä, käsi ainoastaan jäi vähän väliin. Hetki käveltiin, jonka jälkeen koetettiin uudestaan. Tällä kertaa hyppy tuli suht. hyvään paikkaan, ja vauhti pysyi melko tasaisena.

Kokonaisuudessaan on kai vaan myönnettävä että kouluratsastus on enemmän omaa alaa... Veikko on kyllä todella hieno, ja tuli tälläkin tunnilla joitain hyviä hyppyjä, vaikka kokonaiskuva olikin vähän mitä oli. Viime kerralla estekauden tunti 1/3 Veikolla meni vaan niin paljon paremmin kuin nyt, mutta ainakin tästä suunta on vain ylöspäin- ihan kirjaimellisestikin. Jos nyt tiistaina koitettaisiin pysyä vielä viimeinen estekerta satulassa!

"Liito-orava" tyylillä... Josta sitten hetki tämän jälkeen tulinkin alas :P

Kuvasta voinee päätellä kaiken tarvittavan 

Vikaan hyppyyn olinkin sitten tyytyväinen- ja hyvä niin,
että epäonnistumisen jälkeen jää vielä ihan hyvä tuntuma päälimmäiseksi. 

Ensi viikolla koitan laittaa postauksen kolmannesta estekerrasta, ja myös mahdollisesti Kilosta, jos saan jonkun kuvaamaan tuntia sinne. :)