7. Iloisia tunnelmia

Kerrankin aloitan nämä postaukset jollain muulla kuin valituksilla siitä, ettei ole kerta kaikkiaan sujunut. Sillä oikeastaan kaikki onkin kääntynyt melko hyvälle mallille. Oiva, josta edellisessä postauksessa puhuin ei valitettavasti matkan vuoksi onnistunutkaan, enkä siksi siitä enempää paljasta. Tosin joitain uusia tuulia toivoisin ilmenevän matkan varrelle, sillä vaikka oikeastaan ratsastelut ovatkin olleet nyt todella mahtavia, on nyt kauden loppuessa luvassa isoja päätöksiä... Kilossa on joskus lopetettava, mutta entä kun en vain haluaisi. Tallista on tullut itselle tietynlainen turvapaikka- kaikki siellä on tuttua niin ihmisistä hevosiin kuin tapoihinkin. Muualle mennessä taas tuntee itsensä aina jonkin aikaa niin ulkopuoliseksi- ennen kuin tutustuu muihin ja erityisesti tapoihin joita noudattaa. Kaikki tallia vaihtaneet voivat tähän varmasti samaistua. Enkä kyllä valita ollenkaan! Uudella tallilla on myös niin laadukasta opetusta, hienoja hevosia ja todella mukavia ihmisiä! <3 Olen kiitollinen niille kaikille jotka ovat jopa tietämättään auttaneet "kotiutumaan" uuteen ympäristöön.

Ainut ongelma tässä tulevilla viikoilla on Kilosta luopuminen. Opettajani siellä on aivan mahtava, ja siellä on niin paljon historiaa! Ja olen oppinut siellä niin paljon! ♥ Josta päästääkin nyt siirtymään viime viikkojen ratsasteluihin.

Tuossa 2 viikkoa taaksepäin oli Kilossa hypyt Ruusulla, joihin sanon tällä kerralla vain että kaikki oli ihan ok. En ollut itse tyytyväinen siihen miten ratsastin, edellinen hyppykerta Ruusulla kun oli ollut kisoissa se 70cm rata, eikä ratsastus tuntunut tuolla tunnilla läheskään yhtä hyvältä. Mitään erityisen huonoa ei ollut, mutta oma fiilis ei ollut kohdillaan- eikä ole ollut oikeastaan nyt ollenkaan esteillä. Se asia on kyllä piakkoin korjattava!

Sen jälkeen oli taas vuorossa Veikko... Veikko oli ihan ok. Tehtävänä oli askeleen lyhentäminen ja pidentäminen. Onnistuttiin tehtävässä ihan tyydyttävästi, mutta Veikko oli todella raskas kädelle, eikä se, että ylävartaloni jännittyi ihan liikaa auttanut pidätteiden läpisaannissa. Tunti oli kuitenkin joiltain osin ihan onnistunut. Ainakin parempi kuin viimeksi.

Nyt viimeisimpinä on ollut ne onnistumiset. Ensin oli koulua Sacella. Olin innoissani ja tyytyväinen että pääsin Saccea kokeilemaan. Ja onhan se upea. Tehtävänä oli pieni pohkeenväistöpätkä, jonka viimeisellä askeleella tuli nostaa laukka. Lisäksi vastalaukannostoja samalla idealla. Tunti sujui kokonaisuudessaan melko hyvin. Sacce on upea, ja oli ihanaa saada kokea millaista olisi jos hevonen liikkuisi hienosti. Ainut ongelma on, ettei se tunnu omalla ratsastuksella saavutetulta... Mutta joskus on ihanaa saada kokeilla sellaistakin ratsastusta!

Sen jälkeen olikin tämän syksyn ehdottomasti paras tunti. Viime viikolla Kilossa oli taas listassa Karpalo. Hieman naureskellen lähdin tunnille- poni on vain niin pikkuinen ja suloinen, ja viime kerrasta jäi sellainen tunnelma, että poni on suloinen ja ihanan reipas pikkuponiksi, muttei ehkä mikään koulukuvioiden mestari. Joskus ei kannata luottaa ensivaikutelmaan! Karpalo oli reipas, ja koitin ratsastaa "ylämäkeen" jottei poni valahtaisi sille ominaiseen sukelteluun. Ensimmäisillä ravipätkillä kuvittelin että tunti sitten varmaan mentäisiin pää pilvissä- mutta jatkoin määrätietoista ratsastusta, kerrankin! Ja se kannatti! Karpalo osoittautui upeaksi! Yhtäkkiä kaikki vain toimi! Poni pysyi hyvässä muodossa, ja sain yhtäkkiä ratsastaa aivan minimalistisilla avuilla. Karpalo käytti takajalkojaan varsinkin ympyrällä sulkutaivutuksissa todella hyvin, ja jaksoi yrittää parhaansa koko ajan. Se hetki kun tajusin, että pikkuruiset avut riittivät ja poni kulki oikeati hyvin ja oikein päin oli mahtava. En ole koskaan ennen ratsastanut samanlaista tuntia. Kerrankin tajusin että jos oikeasti yritän, niin osaan kyllä. Niin usein minulla on sellainen olo, etten osaa tarpeeksi, että oli mahtavaa saada paljon kehuja. Tämä onnistumisen tunne oli vain niin upea- eikä sellaista ole koskaan ennen tullut. Tuon ponin nään nyt aivan eri valossa. Se on kyllä oikeasti niin hieno ♥ Mutta tämä ei varmasti tee Kilosta lähtemistä yhtään helpommaksi... En vain halua siirtyä vain hevosiin! Vaikka olenkin oppinut jo nyt paljon, on minulla vain niin paljon tutumpi ja turvallisempi olo pikkuponien satulassa.

Viimeisimpänä oli vilä vastalaukannostot Lillyllä. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä edellinen kerta oli mennyt niin huonosti! Toisaalta oli hyvä päästä koittamaan, josko saisi virheet korjattua. Tunti sujuikin lopulta odoettua paremmin. Vauhtia kertyi välillä liikaa, enkä jostain syystä löydä yhteyttä Lillyyn. Se ei vain ole ihan minun tyyliseni. Silti tunnista irtosi muutama tahdikkaan hyvä laukkapätkä, ja se mistä olen todella tyytyväinen, eli että vastalaukka nousi oikein joka yrittämällä. Toisin kuin viimeksi, sain kiinni siitä miten ratsastaa jotta Lilly eden jotenkin toimii kanssani. Alun nostot olivat ihan kiitettävän lennokkaita, mutta viimeisimmät tasaantuivat ja niihin olin ihan tyytyväinen. Huomattavasti parempi tunnelma jäi tunnista Lillyllä kuin viimeksi.

Viimekertaisista ratsasteluista on siis jäänyt todella hyvä tuntuma, ja tietysti toivon että tämä jatkuisi! Saa nähdä :)

(Pahoittelut tälläkin kertaa kuvien puutteesta- ehkä asiaan saadaan vielä muutos.)


-Saija-