9. Joulutunnelmia

Kuten varmaan huomasittekin, on blogissa tapahtunut pieniä muutoksia mm. bannerin suhteen. Kaipasin hieman vaihtelua, mutta koska mulla ei oikein kuvanmuokkaustaidot riitä loihtimaan hienompaa, niin tuo on hieman puolihuolimattomasti koottu. Saa olla siinä nyt sen aikaa kunnes saan aikaan jonkin enemmän omaa silmää miellyttävän...

Joulu toki meni jo, mutta ei se estä minua toivottamasta hyvää joulua niille joille en sitä ole vielä toivottanut. Aatto kului kivasti perheen kesken ja lahjoihin lukeutui hyvin käytännöllisiä mutta kivoja paketteja. Ja suklaata- koska eihän ilmankaan voi toki Jouluna olla!

23.12 oli vielä tunti Primuksella, ja tosiaan mentiin ilman satulaa. Oltiin jätetty toivelistat talliin viime viikolla, ja listassa mun kohdalta löytyikin yksi toivomistani eli Carana. Vaikkei Carana ihan ykkösenä ollutkaan, lähdin tunnille ihan tyytyväisenä. Selkään pääseminen kieltämättä epäilytti, sillä mielessä oli ehtinyt jo käydä mahdollisuus siitä että sinne pompatessani päädyn jakkara mukanani maneesin pohjaa maistelemaan... Omaksi yllätyksekseni pääsinkin jotakuinkin tyylillä kyytiin, ja sekä minä että jakkara pysyimme pystyssä. Alkukäyntien aikana ilmoitettiin että junnutunti yhdistetään ponituntilaisten kanssa, ja saadaan koko maneesi käyttöön. Saatiiin verkata itsenäisesti joululaulujen soidessa, ja Carana tuntui varsinkin alkutunnista tosi pehmeältä ja rennolta. 

Keskityin tosi paljon omaan istunaani, sillä mun ylävartalon ryhti on alkanut selkeästi huonontua. Mulla on jo kädet huolenaiheena ratsastaessa, ja leijailen helposti irti satulasta (enkä siis osaa istua istuinluillani), joten en kaipaisi yhtään enempää suurempia ongelmakohtia. Tietysti ratsastaessa kaikki liittyy kaikkeen, joten varsinkin mun leijailut vaikuttaa ryhtiin. En Ruusullakaan (sählä poni kun on) ole kuin muutaman kerran tajunnut kuinka siellä oikeasti pitäisi istua, mutta sitten kun sen tajuaa ja rauhoittaa oman istuntansa, tulee poni heti vastaan ja meno muuttuu täysin erilaiseksi. 

Nyt varsinkin ilman satulaa vuorostaan aloin nojailla liikaa taakse, ja (onneksi vain kerran) opettajan huomauttaessa mun ryhdistä tajusin peilin avulla miten huonosti siellä oikein istuinkaan. Hartiat ja kädet on tällä hetkellä mun pahimmat ongelmakohdat- muita en edes viitsi miettiä ennen kuin näiden suhteen on ongelma korjattu. Verkkailut sujui Caranan kanssa rennosti, ja vaan matkustin mukana... Kuten lopputunnista kommenteissakin kävi ilmi, oli meidän menomme rennon näköistä. Rento olo minulla olikin- koska tajusin että mulla ei tosiaan ollut hirveästi yritystä mukana saada Caranaa kulkemaan oikeinpäin. Näin jälkikäteen harmittaa että annoin itseni luistaa tolla tavalla, sillä noin mulle on harvemmin käynyt.

Kuitenkin varsinkin alussa kun mulla vielä oli yritystä mukana, Carana oli huippu. Se taipui varsinkin oikeaan kierrokseen tosi kivasti, liikkui tasaisesti ja avut menivät läpi. Sitten kun siirryttiin laukkailemaan, mulla oli jo matkustelumode päällä, ja nautiskelin vain sen laukasta (ihanan pehmeää ♥) ja sitten en enään saanutkaan tuntumaa hevoseen - taas sama ongelma, kun mut istutetaan hevosen selkään on ensimmäinen reaktio että "huh kuinka pitkä kaula" ja en tunnu saavan sopivaa tuntumaa suuhun, ja vaikka saisinkin, niin viimeistään mun kädet lähtee liitelemään omille teilleen ja olo on kuin alkeiskurssilaisella. 

Kuitenkin mun motivaatio on nyt niin korkeella vaikka mulla onkin välillä sellainen olo etten varsinkaan 

Primuksella anna taidoistani kovin hyvää kuvaa. Toki välillä on ollut mahtavia tunteja, mutta kun omat odotukset itsensä suhteen nousee koko ajan vain korkeammalle, ei ne tunnu koskaan täyttyvän ja masennun vain miettimään. miksi kaikki muut osaavat mutta minä en. 

Ratsastukselle on tietysti vain annettava aikaa, ja koska olen vasta suhteellisen lyhyen ajan käynyt kahdesti viikossa tunnilla, en voi olettaa oppivani kaikkea oppimaani kaksinkertaisena. Silti tästä järjestelystä on jo nyt näkynyt yksi hyvä puoli: Nannaa vuokratessa minulle kertyi paljon enemmän rohkeutta puuhailla erilaisten hevosten kanssa maasta käsin, ja vuokraamisen loputtua tuntui että taidot hävisivät siinä samalla. Tätä mun on jotenkin vaikeaa selittää- en tarkoita että olisin pelännyt, enkä myöskään ettenkö olisi osannut tehdä kaikkea mitä olin ennenkin osannut, mutta olin vaan jotenkin kauhean keskittynyt siihen että kaikki sujuisi yhtä hyvin kuin ennenkin oli sujunut. Mulla alkoi kulua varustamiseenkin reilun 5 minuutin sijaan reilu 15 minuuttia kun tarkistelin jokaista remmiä kymmeneen kertaan. 

Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa huomannut että vanha asenteeni tekee paluuta. Jos jollakulla on tallilla ongelma, koitan auttaa parhaani mukaan vaikken itsekkään vielä 100% kartalla olekaan. Tekemällä oppii.

Caranasta vielä sen verran että tunti oli ihan kiva, verkkailuiden jälkeen ratsastettiin katrillia, ja loppuverkka mentiin myös itsenäisesti. Tunnin jälkeen hoidin Caranan, ja pakko vielä lisätä että varsinkin hoitaessa se on vaan jotenkin tosi sympaattinen ja kiinnostunut kaikesta ♥

Tältä näyttää vapaamatkustelu...

Vauhtikuva- noi mun kädet...

Mä en oo yhtään vino istunnaltani enhän....

Carana ♥

Caranan ilme "Kuvaatko sä...???"

Mutta ihana se on, ratsastajalla olisi vain paljon petrattavaa! ♥

Hatunnosto niille jotka jaksoivat lukea kaiken... Toivottavasti teillä on ollut kiva joululoma tähän mennessä :) Kommentit olisi enemmän kuin tervetulleita- kiinnostaisiko joku erikoispostaus koska nyt lomalla olisi aikaa sellaisen toteuttamiseen! :)

-Saija