Keskiviikkona kävin Klaukkalassa korvaamassa, tällä kertaa koulutunnilla. Siellä mulla oli listassa toinen uusi tuttavuus, Zetonas, eli Zeto. Ihan hauska tapaus, tosin ei ehkä ihan mun tyylinen. Kyseiseltä tallilta mulla ei valitettavasti ole vieläkään kuvia, kun ei ole saanut ketään sinne kuvaamaan, mutta kyllä niitäkin vielä joskus saadaan! Mentiin kuitenkin kolmikaarista kiemurauraa, jossa Zeto asettui aika kivasti kiemuroilla ja liikkui kivassa muodossa. Siinä kohtaa tosin jo huomasin kuinka vino hevonen Zeto tavallaan on, ja tämä lopulta kostautui meille laukkatehtävissä, joita alettiin tehdä seuraavaksi. Ratsastettiin siis keskihalkaisijalle, josta väistätettiin uralle, jonne päästyä nostettiin laukka ja laukattiin laukkaympyrällä niin kauan kunnes laukka oli melko sujuvaa. Zeto toimi pohkeenväistöissä oikealle tosi kivasti, mutta laukkatehtävässä se vähän keräsi vauhtia ja sain ihan tosissani koittaa istua syvällä satulassa. Vaikeinta Zeton kanssa olikin juuri se, että luonnostaan vähän vino hevonen vinoutui ja mutkistui entisestään kuumuessaan... Mutta ihan kiva kokeilla sitäkin.
Torstaina olin samalla tallilla, ja mentiin omalla tunnillani puomeja. Toivottavasti ensi torstaina (elikkä ylihuomenna - vähän näissä mun postauksissa aina kestää...) hypätään! Mulla oli listassa jo viime viikoilta tutuksi tullut jättiläinen, Lappoonia niminen jättiläinen. Tosi suloinen ja hellyydenkipeä tamma, jolla on kapasiteettia vaikka mihin jos sen oman moottorin saisi käynnistymään. Helpommin sanottu kuin tehty, kuten jo aiemmin totesin kun taistelin eräällä tunnilla kouluradan laukkaohjelman läpi jalkojaan perässään laahavalla hevosella. Lappoonia on ehkä n. 170 cm korkea ja suhteellisen leveä, eli mulle melko lyhytjalkaisena on siinä hevosta ihan riittämiin. Koska en oo tässä menneillä tunneilla saanut tammaa liikkumaan, oli tällä kertaa pakko ottaa kannukset jalkaan. Ne meidät pelastivatkin, sillä Lapo oli aivan ihana kun eteenpäinpyrkimys löytyi. Silloin kun energiaa on, sileällä hevonen hakeutuu itse oikeaan muotoon ja jaksaa kantaa itsensä ja esteillä se on tosi kiva ja tasainen. Tehtävistä ei tällä kertaa sen enempää, perus puomitehtäviä, joilla harjoiteltiin kaarevia linjoja ja suhteutettuja etäisyyksiä. Ihan hyvin sujui, ja paikat löytyivät hyvin, vaikka aina aluksi olenkin Lapon suuressa selässä vähän hukassa...
Lauantaina olin sitten vielä korvaamassa Primuksella ja listassa luki taas Elsa! Iloisesti lähdin hakemaan ponia kentältä, jossa se oli ponitalenttien tunnilla. Elsa oli kuitenkin jo siinä vaiheessa melko väsynyt, sillä poni oli hypännyt jo kaksi tuntia sinä päivänä. Ponin väsymys näkyi heti kun kiipesin satulaan. Elsa koetti koko alkupuoliskon tunnista luistaa kaikesta työstä ja meidän meno oli paljon epätasaisempaa kuin tiistaina. Se jäi itseä harmittamaan, kun tiistaina kaikki tuntui niin hyvältä. Otettiin kuitenkin välikäynnit ja jakauduttiin sitten ympyröille ottamaan laukkoja. Siinä vaiheessa Elsa alkoi taas toimia, ja saatiin se pehmeä, pyöreä muoto takaisin. Laukkojen jälkeen tunnin loppuun saakka poni tuntuikin jo paljon paremmalta. Ihanahan se on! Toivottavasti pääsen vielä usein sen kyytiin :)
![]() |
| Näitä kuvia on nyt huimat yksi kappale... Parempihan sekin kuin ei mitään! Tossa tosiaan siltä lauantain tunnilta. Elsa on vaan niin hieno ja ihana poni! |
Oletteko te löytäneet tänä kevään uusia ihania poni- tai hevostuttavuuksia?
- Saija -

Kiva postaus! Ja joo, oon tykästynyt Buffoon ja Godaan kovasti, kun olen mennyt niillä aika paljon nyt heppatunneilla :D
VastaaPoistaKiitos ❤️ Ihania molemmat, Buffo ja Goda!
VastaaPoista