Olo on aika samanlainen kuin jouluna lopetettuani Kilossa. Mulle niin tärkeät kaverit ja opettaja, sekä ponit kuten Ruusu, joilta opin niin paljon, jäivät kaikki taakse. Mutta siitäkin selvittiin. Joskus pitää tajuta siirtyä eteenpäin, vaikka aina välillä löydän itseni ajattelemasta kuinka paljon sinne takaisin kaipaankaan. Koulua en ikinä uskonut kaipaavani, mutta nyt alan epäillä, josko sittenkin. Miettikää nyt: 11 vuotta! Melkein mun koko elämä siltä ajalta kun mulla mitään sen kummempia muistoja on!! Tätä kirjoittaessa mun olosta tulee yhä haikeempi, ja se ei ollut tarkotus, vaan tarkotus oli palata miettimään kaikkia ihania muistoja, niin ratsastukseen kuin muuhunkin elämään liittyen. Toivottavasti tykkäätte ja mä toivon todella, että jotkut näihin muistoihin sisältyvät ihmiset löytävät tiensä tänne ja muistatte nämä hetket: kaikki te ootte mulle todella tärkeitä! <3
Kerrankin tulee ennen julkaisematonta materiaalia (koittakaa kestää nämä jotkut kuvat, ovat meinaan aika vanhoja ja sitäkin edustavampia!)
 |
| Tää on ensimmäiseltä estetunniltani Primuksella. Tästä on nyt vuosi ja olin jo luvannut itselleni etten koskaan julkaise näitä kuvia. Mutta kattokaas miten kävi. Mua ei oo kukaan kiikuttanut estetunnilla niin 100-0 kuin Forella. Mut oltiin juuri repäisty 125 cm korkean ponin selästä, jonka kanssa ei tarvinnut ajatella kuin pidättäviä apuja, niin se toimi ja sitten tulikin alle Forella. Ei muuten sujunut, kuten kuvastakin näkee. Tää oli ehkä mun elämäni epäonnistunein tunti (vaikkakin samanlaisia oli aika monta Primuksen alkuajoilla...) |
%2B018.JPG) |
| Mä en ole tainnut itse julkaista koskaan yhtään kuvaa mun toisesta harrastuksesta, mutta sellon soitto se tosiaan on. Ja sitä olen harrastanut nyt 10 vuotta, enemmän ja vähemmän innoissani mutta kuitenkin ;) Osaan olla näemmä hyvin edustava ratsastaessani SEKÄ soittaessani... Kiva kiva |
 |
| Feikeä hoidin suunnilleen 2 vuotta.Aluksi Veeran kanssa, sitten yksin. Vanhoja kuvia katsoessani tajusin, kuinka vähän mulla on mitään kuvia Kilon ajoilta ja toinen mun huomioista oli se, kuinka edustava Feike oli 90% ajasta niissäkin vähäisissä kuvissa. Mutta ihana poni se oli, ja on mulla sitä kyllä ikävä, pitäisi käydä moikkaamassa ennen kuin poni kerkeää lähtemään ikänsä ja jalkavaivojensa vuoksi ties minne :-/ |
 |
| Tässä on Aron, poni josta en oikeastaan koskaan onnistunut muodostamaan sen kummempaa mielipidettä. Tää oli se aloittelijoiden pomminvarma ratsu, joka oli oppinut, että pääsee pitkälle näyttäen söpöltä ja kuljettaen pikkuratsastajia selässään turvallisesti. Loppuvaiheessa sitten menin Aronilla jonkun koulutunnin kentällä ja kaikki muuttui. Poni taisi olla ensimmäinen, joka mulle todella näytti, mitä kouluratsastus on, ja millaista siellä on istua kun kaikki toimii. En olisi ikinä uskonut, mutta Aronista kuoriutui silloin yhden ainoan tunnin ajaksi ,kun sillä pitkän tauon jälkeen menin, hevonen, joka inspiroi mua oppimaan paljon enemmän kouluratsastuksesta, koska se vain oli ihan mahtavaa <3 |
 |
| Feike <3 Olen itse tosi pikkunen, mutta ollaanhan aikanakin ihan melkein edustavia ponin kanssa. (Feikeltä tosiaan puuttui toinen silmä, eli toi vasemman puolen "kuoppa", josta silmän kuuluisi hieman näkyä, on , no, se on se kuoppa) |
 |
| Mun tyylikkäin tippuminen oli varmaan Frez-nimiseltä ponilta estetunnilla. Frez alkoi niihin aikoihin harrastaa ratsastajien matkasta karistamista, ja tekniikka oli aina sama. Hyppy, mahdollisesti vähän kaukaa, pää alas heti laskeutumisessa, ratsastajan tasapaino hukassa, ja liukumäki kaulaa pitkin, ohi korvien ja kohti maata. Mulle kävi juuri näin. Tyylipisteet tosin sain siitä, että liu'uin todella hitaasti ja lopulta tein kuperkeikan korvien takaa maahan istumaan. Tipuin tarpeeksi hitaasti, että niin poni- kuin hevostuntilaisetkin ehtivät pysähtyä ja kotsoessani ympärille, ei tainnut olla ketään, joka ei olisi seurannut tätä mun voimisteluesitystä... |
 |
| Tähän sanon vain: Veera, Katri ja Anni = sisällä, mä kuvaamassa videota ulkona ... Enkä kyllä menis tuonne vieläkään, vaikka ohi käveltiin joka kerta kauppaan mennessä!!! |
 |
| Sitten onkin jo viime kesältä Primuksella, kun Lukas oli vielä siellä. Ihana hevonen, ensimmäinen johon tallilla tykästyin, vaikken oikeasti osannut edes sillä ratsastaa- mulla on vieläkin todella usein nappulat hukassa hevosten kanssa, katotaan viekö tilanteen korjaaminen vuoden vai kymmenen. Mä vaan olen ikuinen ponityttö.
Vielä sellaisia, mistä ei mitään kuvia ole, on PALJON. Ja niihin kuuluvatkin ne kaikki ihanimmat. Muistan kuinka Kilossa pidettiin kirjaa siitä, kuinka monta kertaa saimme Veeran kanssa hevosopettaja Timpan nauramaan (taisi olla 3), kuinka meidät lähetettiin pellolle keräämään ruohoa, kuinka meidät unohdettiin sinne, ja kuinka me jouduttiin kiipeämään lukittuun talliin pesuhuoneen avoimesta ikkunasta vaan todetaksemme, että myös pesuhuoneesta talliin vievä ovi oli lukossa. Lopulta sekin taisi olla Timo, joka meidät sisään päästi. (Oisiko tämä ollut yksi niistä kerroista kun Timppa nauroi meille...) Kilosta mulla on niin paljon rakkaita muistoja, etten usko, että niitä tuun koskaan unohtamaan. Primukselta näitä ei ole vielä kerennyt samalla lailla kertyä, tietystä se vaikuttaa, että monet muut ovat olleet siellä lähes yhtä pienistä, kuin itse olin Kilossa. Mutta Klaukkala on kyllä myös kirinyt jo aika hyvin ihanan ilmapiirinsä ansiosta muistojen listalle <3
Tänään mulla on siellä muutenkin tunti, kuvaajaa en valitettavasti taida saada vieläkään, mutta katotaan jos kirjotan siitä jotain pientä postausta silti.
Muuten, otin itseäni niskasta kiinni nyt yli 6kk kilpailutauon jälkeen ja ilmoittauduin Primuksen kesäkisoihin. Pehmeä lähtö kilpailuihin kyseisellä tallilla, tai sitten ei... 2 koulurataa ja 2 esterataa odottaa myös mua siis kesäkuussa. Toivotaan parasta!
Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta :)
Onko teillä jo kesän kisakalenteri suunniteltu? Vai menettekö esimerkiksi jollekin leirille?
- Saija -
|
