12. Ihana Elsa

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, oli mulla menneellä viikolla 4 tuntia. Tiistain listassa Primuksella oli ihana yllätys, jota olen sinne jo jonkin aikaa toivonut: Elsa! Olin tosi innoissani kyseisen ponin kyytiin pääsemisestä. Ensimmäiset minuutit tunnista olin aika hukassa. Kentällä oltiin, ja Elsa jäkitti hetken lyhyenä ja korkeana, mutta sitten se yht'äkkiä rentoutui ja ai kuinka ihana siitä tuli. Siitä tuli todella pehmeä ratsastaa ja sain mahtavia vinkkejä siitä, miten oikeasti istua siellä selässä, ja "purkaa omaa istuntaansa poniin." Tästä tunnista ei ole valitettavasti ole kuvia, joten ei siitä sen enempää. Poni kuitenkin oli ihan mahtava, ja tunnin lopussa opettaja (joka oli tällä kertaa sijainen) kysyikin, että tykkäätkö sä Elsalla mennä. Mä oon varmaan hymyillyt siellä selässä koko tunnin! :)

      Keskiviikkona kävin Klaukkalassa korvaamassa, tällä kertaa koulutunnilla. Siellä mulla oli listassa toinen uusi tuttavuus, Zetonas, eli Zeto. Ihan hauska tapaus, tosin ei ehkä ihan mun tyylinen. Kyseiseltä tallilta mulla ei valitettavasti ole vieläkään kuvia, kun ei ole saanut ketään sinne kuvaamaan, mutta kyllä niitäkin vielä joskus saadaan! Mentiin kuitenkin kolmikaarista kiemurauraa, jossa Zeto asettui aika kivasti kiemuroilla ja liikkui kivassa muodossa. Siinä kohtaa tosin jo huomasin kuinka vino hevonen Zeto tavallaan on, ja tämä lopulta kostautui meille laukkatehtävissä, joita alettiin tehdä seuraavaksi. Ratsastettiin siis keskihalkaisijalle, josta väistätettiin uralle, jonne päästyä nostettiin laukka ja laukattiin laukkaympyrällä niin kauan kunnes laukka oli melko sujuvaa. Zeto toimi pohkeenväistöissä oikealle tosi kivasti, mutta laukkatehtävässä se vähän keräsi vauhtia ja sain ihan tosissani koittaa istua syvällä satulassa. Vaikeinta Zeton kanssa olikin juuri se, että luonnostaan vähän vino hevonen vinoutui ja mutkistui entisestään kuumuessaan... Mutta ihan kiva kokeilla sitäkin.
        Torstaina olin samalla tallilla, ja mentiin omalla tunnillani puomeja. Toivottavasti ensi torstaina (elikkä ylihuomenna - vähän näissä mun postauksissa aina kestää...) hypätään! Mulla oli listassa jo viime viikoilta tutuksi tullut jättiläinen, Lappoonia niminen jättiläinen. Tosi suloinen ja hellyydenkipeä tamma, jolla on kapasiteettia vaikka mihin jos sen oman moottorin saisi käynnistymään. Helpommin sanottu kuin tehty, kuten jo aiemmin totesin kun taistelin eräällä tunnilla kouluradan laukkaohjelman läpi jalkojaan perässään laahavalla hevosella. Lappoonia on ehkä n. 170 cm korkea ja suhteellisen leveä, eli mulle melko lyhytjalkaisena on siinä hevosta ihan riittämiin. Koska en oo tässä menneillä tunneilla saanut tammaa liikkumaan, oli tällä kertaa pakko ottaa kannukset jalkaan. Ne meidät pelastivatkin, sillä Lapo oli aivan ihana kun eteenpäinpyrkimys löytyi. Silloin kun energiaa on, sileällä hevonen hakeutuu itse oikeaan muotoon ja jaksaa kantaa itsensä ja esteillä se on tosi kiva ja tasainen. Tehtävistä ei tällä kertaa sen enempää, perus puomitehtäviä, joilla harjoiteltiin kaarevia linjoja ja suhteutettuja etäisyyksiä. Ihan hyvin sujui, ja paikat löytyivät hyvin, vaikka aina aluksi olenkin Lapon suuressa selässä vähän hukassa...

Lauantaina olin sitten vielä korvaamassa Primuksella ja listassa luki taas Elsa! Iloisesti lähdin hakemaan ponia kentältä, jossa se oli ponitalenttien tunnilla. Elsa oli kuitenkin jo siinä vaiheessa melko väsynyt, sillä poni oli hypännyt jo kaksi tuntia sinä päivänä. Ponin väsymys näkyi heti kun kiipesin satulaan. Elsa koetti koko alkupuoliskon tunnista luistaa kaikesta työstä ja meidän meno oli paljon epätasaisempaa kuin tiistaina. Se jäi itseä harmittamaan, kun tiistaina kaikki tuntui niin hyvältä. Otettiin kuitenkin välikäynnit ja jakauduttiin sitten ympyröille ottamaan laukkoja. Siinä vaiheessa Elsa alkoi taas toimia, ja saatiin se pehmeä, pyöreä muoto takaisin. Laukkojen jälkeen tunnin loppuun saakka poni tuntuikin jo paljon paremmalta. Ihanahan se on! Toivottavasti pääsen vielä usein sen kyytiin :)

Näitä kuvia on nyt huimat yksi kappale... Parempihan sekin kuin ei mitään! Tossa tosiaan siltä lauantain tunnilta. Elsa on vaan niin hieno ja ihana poni!

Oletteko te löytäneet tänä kevään uusia ihania poni- tai hevostuttavuuksia? 

- Saija -

11. Pitkästä aikaa

Viime postauksesta on kulunut niin kauan, etten edes tiedä, mitä tähän kirjoittaisin. Sanotaan kuitenkin se, että en ole ehtinyt kirjoittaa, mutten ole myöskään liiemmin halunnut, sillä ratsastelujen osalta ei ole sujunut suunnitellusti ja olo on ollut usein selästä alas tullessa surkea. Enkö mä tosissani pysty parempaan? Nyt ihan viime viikkoina kaikki on ottanut kuitenkin kurssin hieman parempaan suuntaan. Taustalla on mm. elämäni paras tunti Faunan kanssa (edeltävällä viikolla olikin ollut elämäni huonoin tunti samalla tammalla...), ihana uusi ponituttavuus Klaukkalan ratsastuskeskuksessa (jossa käyn myös nykyään tunneilla. Ihana talli todella positiivisella ja kannustavalla ilmapiirillä!) ja muutama muu onnistuminen esim. Nemon kanssa. Olen vaan niin paljon enemmän "kotonani" satulassa kun alla on hevosen sijaan poni... Kai mä joskus vielä opin. Tässä on nyt kilometripostauksen sijasta paljon kuvia menneistä tunneista. Lupaan (kiireistä huolimatta) kirjoittaa vähän useammin, ainakin jos tämä homma taas alkaisi joskus sujua toivotulla tavalla...

Kamulla kerkesin yhdellä hyppärillä käydä. Ihan kiva uusi tuttavuus,
vaikkei meidän meno todellakaan ollut kovin kehuttavan näköistä!

Näin käy, kun ei ratsasta esteelle kunnolla ja tullaan
niin pohjaan että huhhuh! Kamu tietty pelasti, mutta mä häpen
tota mun taitojen määrää tuossa kohdassa...

Päästiin me jostain yli ihan suunnitellustikin :)

Ligeronkin selässä kävin yhden tunnin. Kiva hevonen, mutta en ollut itse silloin ihan terässä eikä meidän meno ihan sujunut niin kuin olisin odottanut...

Ligero puksutti yllättävällä energialla koko tunnin, mutta mä en saanut mitään tuntumaa vasemmalla ohjalla.
Tossa mä pohdin että mitä mä nyt taas teen väärin kun tämä ei onnistu?!

Mutta hauska uusi tuttavuus silti :) Tosi hienohan Ligero on.

Nämä on siltä onnistuneemmalta tunnilta Faunan kanssa. 

Kun mä oppisin vielä kääntämään mun jalat vähän parempaan suuntaan... ;)

Laukassa meillä yhtäkkiä lähtikin joku moottori käyntiin, joten nää laukkakuvat on vähän "heh" no on mitä on...
Mutta raviin tuli laukan jälkeen ihanaa energiaa!

Lopussa Fauna alkoi tuntua jo tosi kivalta: on se ihana tamma
 vaikka välillä sen kanssa kaikki tuntuu niin vaikeelta!  

 Tänään käyn hoitamassa ja taluttelemassa tuttuni hevosen ja ensi viikolla on tunnit tiistaina, keskiviikkon, torstaina sekä lauantaina, joten toivottavasti ainakin joltain tunnilta saan kuvia tännekin :)

-Saija- 

10. Erikoispostaus

Edellisessä postauksessa kyselin millaisia erikoispostauksia blogissa haluttaisiin nähdä, ja siksi päätin nyt tehdä "50 faktaa minusta" postauksen. Joskus aiemmin ajattelin tämän laittaa blogiin videona, mutta teen kuitenkin tällä kertaa kirjoitetun postauksen- joku videokin tulee kyllä blogissa tulevaisuudessa olemaan! Nyt kuitenkin itse asiaan!

1. Olen syntynyt 1999, eli olen 15
2. Ratsastan Primus tallilla (jossa olen nyt ollut vajaan vuoden)
3. Olen ratsastanut n.6 vuotta Kilon tallilla, jossa lopetan vasta nyt vuoden vaihteessa
4. Olen aiemmin vuokrannut n. 6 kk Kaunisrannan Cleopatra "Nanna" nimistä ponia

Nanna <3

5. Kilossa olen mennyt eniten Ruusulla, joka usein postauksissakin on mainittu. Sain vasta hieman ennen Nannan vuokraamisen lopettamista tietää, että poneilla on sama isä

6. Olen sanonut viimeiset 3 vuotta ratsastaneeni yhteensä reilut 6 vuotta, sillä ennen Kiloon menoa ratsastukseni oli enemmän tai vähemmän epäsäännöllistä kahden vuoden ajan

7. Harrastan ratsastuksen lisäksi sellon soittoa

8. Ainoa Tv-sarja johon olen jäänyt koukkuun on Frendit

9. Syön ihan liikaa herkkuja

10. Kilossa hoidin (bannerissakin näkyvää) Feikeä reilut 3 vuotta ♥

Tärkein ♥

11. Pidän valokuvaamisesta

12. Mietin aika-ajoin vlogin perustamista

13. Luen usein hevosblogeja (Aadan hevoselämää, Voitto kotiin yms.)

14. Vlogeista seuraan (ajoittain) Zoellan kanavaa

15. En ole koskaan fanittanut oikeastaan mitään (pidän kyllä esim. monista artisteista, mutten ole ollut kenenkään fani)

16. Pienenä kirjoitin paljon tarinoita (usein hevostarinoita...)

17. Leivon mielelläni

18. Panostan koulussa

19. Kuuntelen aina hammaslääkärissä ollessani tiettyä soittolistaa Spotifysta nappikuulokkeilla, koska listalla olevat laulut tekevät mut iloiseksi

20. Suklaa ♥ Riittää jo itsessään selitykseksi ;)

21. Käytän WhatsAppissa liikaa emojeita

22. En tykkää kuntosalilaitteista (paitsi esim. juoksumatto)

23. En keksi mitään enkä ole edes puolessa välissä...

24. En tiedä mihin ammattiin tähtään

25. Pienenä minulla oli "lemmikkinä" sauvasirkkoja (perheessä allergikko)

26. Pelkään nykyään sauvasirkkoja, koska "lemmikkini" pääsivät kerran karkuun...

27. Muistan helposti laulujen sanat

28. En koskaan tiedä minne haluaisin matkustaa

29. Laskin pienenä tarkkaan putoamiseni (hevosen selästä) jotta tietäisin milloin niitä tulisi 100 

30. Minua ei ole (onneksi) sattunut koskaan selästä pudotessani

31. Entisen blogini nimi oli Colours of the Nature, ja suunnittelin sen olevan valokuvaus/lifestyle blogi, mutten koskaan aloittanut blogia kunnolla

32. En osaa valita lempivuodenaikaa

33. Juon tosi harvoin kahvia

34. Etsin vuokrahevosta

35. Haluaisin panostaa ratsastuksessa kehittymiseen tällä hetkellä

36. Olen ennemmin koulu- kuin esteratsastaja (joskaan en turhan taitava...)

37. Luen melko paljon

38. En ole koskaan lasketellut

39. En pidä talviurheilusta kovinkaan paljoa

40. Leikkasin n. 3-4 vuotiaana hiukseni keittiösaksilla, sillä koitin saada latvoihin sik-sak kuvion

41. En ole ollenkaan notkea!!

42. Olen katsonut ainoastaan yhden kauhuelokuvan (enkä pidä niistä)

43. Kuvaan raketteja lähes aina uutenavuotena

44. Jouluna rakastan eniten jouluvaloja

45. En ole koskaan tilannut vaatteita netistä (vaikka meinannut sitäkin useammin)

46. En ole koskaan pitänyt videopeleistä

47. Osasin pitkään saksaksi ainoastaan lauseen: "Ich liebe dich" (Minä rakastan sinua)

48. Olen hieman yli 160 cm

49. Minulla on entistä enemmän tavoitteita (ratsastuksen suhteen) vuodelle 2015

50. Minulla on korkeat odotukset ensi vuoden suhteen... ;)

Toivottavasti tällainen erikoispostaus toi hieman vaihtelua blogiin, ja toivottavasti minut paremmin tuntevatkin oppivat jotain uutta.

Ehdotukset tuleviin erikoispostauksiin ovat yhä tervetulleita, ja muutenkin rakentava palaute on aina enemmän kuin tervetullutta- lukijaksikin saa toki liittyä!

-Saija

9. Joulutunnelmia

Kuten varmaan huomasittekin, on blogissa tapahtunut pieniä muutoksia mm. bannerin suhteen. Kaipasin hieman vaihtelua, mutta koska mulla ei oikein kuvanmuokkaustaidot riitä loihtimaan hienompaa, niin tuo on hieman puolihuolimattomasti koottu. Saa olla siinä nyt sen aikaa kunnes saan aikaan jonkin enemmän omaa silmää miellyttävän...

Joulu toki meni jo, mutta ei se estä minua toivottamasta hyvää joulua niille joille en sitä ole vielä toivottanut. Aatto kului kivasti perheen kesken ja lahjoihin lukeutui hyvin käytännöllisiä mutta kivoja paketteja. Ja suklaata- koska eihän ilmankaan voi toki Jouluna olla!

23.12 oli vielä tunti Primuksella, ja tosiaan mentiin ilman satulaa. Oltiin jätetty toivelistat talliin viime viikolla, ja listassa mun kohdalta löytyikin yksi toivomistani eli Carana. Vaikkei Carana ihan ykkösenä ollutkaan, lähdin tunnille ihan tyytyväisenä. Selkään pääseminen kieltämättä epäilytti, sillä mielessä oli ehtinyt jo käydä mahdollisuus siitä että sinne pompatessani päädyn jakkara mukanani maneesin pohjaa maistelemaan... Omaksi yllätyksekseni pääsinkin jotakuinkin tyylillä kyytiin, ja sekä minä että jakkara pysyimme pystyssä. Alkukäyntien aikana ilmoitettiin että junnutunti yhdistetään ponituntilaisten kanssa, ja saadaan koko maneesi käyttöön. Saatiiin verkata itsenäisesti joululaulujen soidessa, ja Carana tuntui varsinkin alkutunnista tosi pehmeältä ja rennolta. 

Keskityin tosi paljon omaan istunaani, sillä mun ylävartalon ryhti on alkanut selkeästi huonontua. Mulla on jo kädet huolenaiheena ratsastaessa, ja leijailen helposti irti satulasta (enkä siis osaa istua istuinluillani), joten en kaipaisi yhtään enempää suurempia ongelmakohtia. Tietysti ratsastaessa kaikki liittyy kaikkeen, joten varsinkin mun leijailut vaikuttaa ryhtiin. En Ruusullakaan (sählä poni kun on) ole kuin muutaman kerran tajunnut kuinka siellä oikeasti pitäisi istua, mutta sitten kun sen tajuaa ja rauhoittaa oman istuntansa, tulee poni heti vastaan ja meno muuttuu täysin erilaiseksi. 

Nyt varsinkin ilman satulaa vuorostaan aloin nojailla liikaa taakse, ja (onneksi vain kerran) opettajan huomauttaessa mun ryhdistä tajusin peilin avulla miten huonosti siellä oikein istuinkaan. Hartiat ja kädet on tällä hetkellä mun pahimmat ongelmakohdat- muita en edes viitsi miettiä ennen kuin näiden suhteen on ongelma korjattu. Verkkailut sujui Caranan kanssa rennosti, ja vaan matkustin mukana... Kuten lopputunnista kommenteissakin kävi ilmi, oli meidän menomme rennon näköistä. Rento olo minulla olikin- koska tajusin että mulla ei tosiaan ollut hirveästi yritystä mukana saada Caranaa kulkemaan oikeinpäin. Näin jälkikäteen harmittaa että annoin itseni luistaa tolla tavalla, sillä noin mulle on harvemmin käynyt.

Kuitenkin varsinkin alussa kun mulla vielä oli yritystä mukana, Carana oli huippu. Se taipui varsinkin oikeaan kierrokseen tosi kivasti, liikkui tasaisesti ja avut menivät läpi. Sitten kun siirryttiin laukkailemaan, mulla oli jo matkustelumode päällä, ja nautiskelin vain sen laukasta (ihanan pehmeää ♥) ja sitten en enään saanutkaan tuntumaa hevoseen - taas sama ongelma, kun mut istutetaan hevosen selkään on ensimmäinen reaktio että "huh kuinka pitkä kaula" ja en tunnu saavan sopivaa tuntumaa suuhun, ja vaikka saisinkin, niin viimeistään mun kädet lähtee liitelemään omille teilleen ja olo on kuin alkeiskurssilaisella. 

Kuitenkin mun motivaatio on nyt niin korkeella vaikka mulla onkin välillä sellainen olo etten varsinkaan 

Primuksella anna taidoistani kovin hyvää kuvaa. Toki välillä on ollut mahtavia tunteja, mutta kun omat odotukset itsensä suhteen nousee koko ajan vain korkeammalle, ei ne tunnu koskaan täyttyvän ja masennun vain miettimään. miksi kaikki muut osaavat mutta minä en. 

Ratsastukselle on tietysti vain annettava aikaa, ja koska olen vasta suhteellisen lyhyen ajan käynyt kahdesti viikossa tunnilla, en voi olettaa oppivani kaikkea oppimaani kaksinkertaisena. Silti tästä järjestelystä on jo nyt näkynyt yksi hyvä puoli: Nannaa vuokratessa minulle kertyi paljon enemmän rohkeutta puuhailla erilaisten hevosten kanssa maasta käsin, ja vuokraamisen loputtua tuntui että taidot hävisivät siinä samalla. Tätä mun on jotenkin vaikeaa selittää- en tarkoita että olisin pelännyt, enkä myöskään ettenkö olisi osannut tehdä kaikkea mitä olin ennenkin osannut, mutta olin vaan jotenkin kauhean keskittynyt siihen että kaikki sujuisi yhtä hyvin kuin ennenkin oli sujunut. Mulla alkoi kulua varustamiseenkin reilun 5 minuutin sijaan reilu 15 minuuttia kun tarkistelin jokaista remmiä kymmeneen kertaan. 

Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa huomannut että vanha asenteeni tekee paluuta. Jos jollakulla on tallilla ongelma, koitan auttaa parhaani mukaan vaikken itsekkään vielä 100% kartalla olekaan. Tekemällä oppii.

Caranasta vielä sen verran että tunti oli ihan kiva, verkkailuiden jälkeen ratsastettiin katrillia, ja loppuverkka mentiin myös itsenäisesti. Tunnin jälkeen hoidin Caranan, ja pakko vielä lisätä että varsinkin hoitaessa se on vaan jotenkin tosi sympaattinen ja kiinnostunut kaikesta ♥

Tältä näyttää vapaamatkustelu...

Vauhtikuva- noi mun kädet...

Mä en oo yhtään vino istunnaltani enhän....

Carana ♥

Caranan ilme "Kuvaatko sä...???"

Mutta ihana se on, ratsastajalla olisi vain paljon petrattavaa! ♥

Hatunnosto niille jotka jaksoivat lukea kaiken... Toivottavasti teillä on ollut kiva joululoma tähän mennessä :) Kommentit olisi enemmän kuin tervetulleita- kiinnostaisiko joku erikoispostaus koska nyt lomalla olisi aikaa sellaisen toteuttamiseen! :)

-Saija

8. Joulukuun ratsastelut

Nyt vihdoin taas päätin tänne kirjoittaa, sillä kerrankin on myös kuvia postaukseen liitettäväksi. Molemmat 9.12 ja 16.12 Primuksella menivät Belliksen kyydissä, jotakuinkin vaihtelevalla menestyksellä. Tuolloin 9.12 menin Belliksellä ensimmäistä kertaa koulua. Kyseinen tunti oli omalta osaltani melkoista räpellystä, enkä löytänyt ollenkaan tuntumaa hevoseen. Sisäpohje ei mennyt läpi, tuntuma oli aika hukassa- että sillä lailla. Minulta on pyyhkiytynyt mielestä ihan täysin se, mitä me tunnilla oikein tehtiin...Ainakin aluksi tunnusteltiin kuitenkin sopivaa käynnin ja ravin tahtia. Laukatessa mentiin kahdella pääty-ympyrällä, ja omalla ympyrällämme syntyi reittien vuoksi kiitettävästi hämminkiä, joka johti siihen, että oma osuuteni kului siihen, että koitin pitää laukan pyörivänä, (ja juosta pakoon takaa tulevaa oikaisematta) vaikkakin muoto sitten olikin mitä järkyttävin... Belliksestä jäi vähän sellainen tunne etten vain osaa sillä ratsastaa, ja jotenkin tunsin etten edes ollut yrittänyt tarpeeksi.

16.12 koitin sitten jatkaa Belliksen kanssa siitä mihin jäätiin. Tunnin aiheena oli kolmikaarinen kiemuraura, ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta niin, että ensimmäinen kaarre mentiin käynnissä, suoristaessa nostettiin laukka- laukattiin toinen kaarre, suoristuksessa ravin kautta käyntiin, ja käynnissä/ravissa viimeinen kaarre. Koitin keskittyä siihen että saisin pohkeista avut läpi mahdollisimman hyvin- ja no,paremmin se tällä viikolla meni kuin edellisellä, tosin ei siltikään kovin kehuttavasti. Laukat mentiin samoilla pääty-ympyröillä kuin edellisellä viikolla, ja se sujui ihan hyvin. Laukka nousi helposti, mutta sitten Bellis muuttui tahmeammaksi ja laukka oli yllättäen kauhean vaikeaa säilyttää. Liikuttiin hetki kuin täi tervassa,ja kun tiputtiin raviin, saatiin opettajalta lisäapua vauhdin lisäämiseen. Pari kertaa kun käskin kovempaa, tuli Belliksestä tosi kuuliainen ja kiva ratsastaa lopputunnin ajaksi. Pohjeavutkin menivät melkein taisteluitta läpi, ja muutamalla ravipätkällä lopputunnista tajusin miten siellä selässä tulisi istua, jotta saisin Belliksen myötäämään. No, ehkä se vielä sujuu, tosin ei Bellis ihan suosikkeihini kiilannut- voin sillä toki joskus taas jatkaa mutta ei kiitos siltikään. ;)

9.12 tunnilta

Ideaalimuoto... Itse olen ihan mutkalla ja Bellis samoin xD

Onhan se silti ihan suloinen <3

Kilossa mentiin esteitä koko maneesissa pari viikkoa taaksepäin. Menin Ruusulla, joka oli ihan kiva- ihana oikeastaan <3 mutta oli kauheaa tajuta että se oli viimeinen kerta kun sain sillä hypätä Kilossa... Apua :( Tuntuu kauhean vaikealta lähteä sieltä tuttujen ponien ja opettajan luota! Mutta kai se on pakko joskus siirtyä eteenpäin.

Eilen 22.12 menin Ruusulla ilman satulaa. Ponilla oli kauheasti vauhtia, ja kerkesin jo vaipua epätoivoon etten saisi sitä liikkumaan oikein päin ollenkaan. Sitten se taas väläytteli ihanuuttaan, poni tuli vastaan ja kulki peräänannossa pehmeästi ja kiireettä. Silloin tuli kunnon voittajafiilis- se ei ole liikkunut yhtä hyvin minulla, ja jopa laukassa sen iänikuinen kaahotus pysyi aisoissa ja poni liikkui pehmeästi ja hyvässä muodossa. Laukkojen jälkeen palasi hetkeksi ponin kootut sekoilut ja pompittiin siellä hetki seinillä, kunnes poni taas myötäsi ja oli taas niin ihana- että sen luota lähteminen on niiiiin vaikeaa! Näistä tunneista Ruusulla ei kuitenkaan ole kuvia, joten ei niistä sen enempää. Harmittaa vain kun eiliseltä ilman satulaa olisin niin paljon halunnut kuvia kun poni liikkui oikein päin! Mutta tänään on vielä vuorossa viimeinen ratsastus ennen jouluaattoa, eli Primuksella ilman satulaa! ♥ Innolla odotan, ja luulen että tunnista tulee tosi kiva :) Toivottavasti siitä saisin kuvia!

-Saija

7. Iloisia tunnelmia

Kerrankin aloitan nämä postaukset jollain muulla kuin valituksilla siitä, ettei ole kerta kaikkiaan sujunut. Sillä oikeastaan kaikki onkin kääntynyt melko hyvälle mallille. Oiva, josta edellisessä postauksessa puhuin ei valitettavasti matkan vuoksi onnistunutkaan, enkä siksi siitä enempää paljasta. Tosin joitain uusia tuulia toivoisin ilmenevän matkan varrelle, sillä vaikka oikeastaan ratsastelut ovatkin olleet nyt todella mahtavia, on nyt kauden loppuessa luvassa isoja päätöksiä... Kilossa on joskus lopetettava, mutta entä kun en vain haluaisi. Tallista on tullut itselle tietynlainen turvapaikka- kaikki siellä on tuttua niin ihmisistä hevosiin kuin tapoihinkin. Muualle mennessä taas tuntee itsensä aina jonkin aikaa niin ulkopuoliseksi- ennen kuin tutustuu muihin ja erityisesti tapoihin joita noudattaa. Kaikki tallia vaihtaneet voivat tähän varmasti samaistua. Enkä kyllä valita ollenkaan! Uudella tallilla on myös niin laadukasta opetusta, hienoja hevosia ja todella mukavia ihmisiä! <3 Olen kiitollinen niille kaikille jotka ovat jopa tietämättään auttaneet "kotiutumaan" uuteen ympäristöön.

Ainut ongelma tässä tulevilla viikoilla on Kilosta luopuminen. Opettajani siellä on aivan mahtava, ja siellä on niin paljon historiaa! Ja olen oppinut siellä niin paljon! ♥ Josta päästääkin nyt siirtymään viime viikkojen ratsasteluihin.

Tuossa 2 viikkoa taaksepäin oli Kilossa hypyt Ruusulla, joihin sanon tällä kerralla vain että kaikki oli ihan ok. En ollut itse tyytyväinen siihen miten ratsastin, edellinen hyppykerta Ruusulla kun oli ollut kisoissa se 70cm rata, eikä ratsastus tuntunut tuolla tunnilla läheskään yhtä hyvältä. Mitään erityisen huonoa ei ollut, mutta oma fiilis ei ollut kohdillaan- eikä ole ollut oikeastaan nyt ollenkaan esteillä. Se asia on kyllä piakkoin korjattava!

Sen jälkeen oli taas vuorossa Veikko... Veikko oli ihan ok. Tehtävänä oli askeleen lyhentäminen ja pidentäminen. Onnistuttiin tehtävässä ihan tyydyttävästi, mutta Veikko oli todella raskas kädelle, eikä se, että ylävartaloni jännittyi ihan liikaa auttanut pidätteiden läpisaannissa. Tunti oli kuitenkin joiltain osin ihan onnistunut. Ainakin parempi kuin viimeksi.

Nyt viimeisimpinä on ollut ne onnistumiset. Ensin oli koulua Sacella. Olin innoissani ja tyytyväinen että pääsin Saccea kokeilemaan. Ja onhan se upea. Tehtävänä oli pieni pohkeenväistöpätkä, jonka viimeisellä askeleella tuli nostaa laukka. Lisäksi vastalaukannostoja samalla idealla. Tunti sujui kokonaisuudessaan melko hyvin. Sacce on upea, ja oli ihanaa saada kokea millaista olisi jos hevonen liikkuisi hienosti. Ainut ongelma on, ettei se tunnu omalla ratsastuksella saavutetulta... Mutta joskus on ihanaa saada kokeilla sellaistakin ratsastusta!

Sen jälkeen olikin tämän syksyn ehdottomasti paras tunti. Viime viikolla Kilossa oli taas listassa Karpalo. Hieman naureskellen lähdin tunnille- poni on vain niin pikkuinen ja suloinen, ja viime kerrasta jäi sellainen tunnelma, että poni on suloinen ja ihanan reipas pikkuponiksi, muttei ehkä mikään koulukuvioiden mestari. Joskus ei kannata luottaa ensivaikutelmaan! Karpalo oli reipas, ja koitin ratsastaa "ylämäkeen" jottei poni valahtaisi sille ominaiseen sukelteluun. Ensimmäisillä ravipätkillä kuvittelin että tunti sitten varmaan mentäisiin pää pilvissä- mutta jatkoin määrätietoista ratsastusta, kerrankin! Ja se kannatti! Karpalo osoittautui upeaksi! Yhtäkkiä kaikki vain toimi! Poni pysyi hyvässä muodossa, ja sain yhtäkkiä ratsastaa aivan minimalistisilla avuilla. Karpalo käytti takajalkojaan varsinkin ympyrällä sulkutaivutuksissa todella hyvin, ja jaksoi yrittää parhaansa koko ajan. Se hetki kun tajusin, että pikkuruiset avut riittivät ja poni kulki oikeati hyvin ja oikein päin oli mahtava. En ole koskaan ennen ratsastanut samanlaista tuntia. Kerrankin tajusin että jos oikeasti yritän, niin osaan kyllä. Niin usein minulla on sellainen olo, etten osaa tarpeeksi, että oli mahtavaa saada paljon kehuja. Tämä onnistumisen tunne oli vain niin upea- eikä sellaista ole koskaan ennen tullut. Tuon ponin nään nyt aivan eri valossa. Se on kyllä oikeasti niin hieno ♥ Mutta tämä ei varmasti tee Kilosta lähtemistä yhtään helpommaksi... En vain halua siirtyä vain hevosiin! Vaikka olenkin oppinut jo nyt paljon, on minulla vain niin paljon tutumpi ja turvallisempi olo pikkuponien satulassa.

Viimeisimpänä oli vilä vastalaukannostot Lillyllä. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä edellinen kerta oli mennyt niin huonosti! Toisaalta oli hyvä päästä koittamaan, josko saisi virheet korjattua. Tunti sujuikin lopulta odoettua paremmin. Vauhtia kertyi välillä liikaa, enkä jostain syystä löydä yhteyttä Lillyyn. Se ei vain ole ihan minun tyyliseni. Silti tunnista irtosi muutama tahdikkaan hyvä laukkapätkä, ja se mistä olen todella tyytyväinen, eli että vastalaukka nousi oikein joka yrittämällä. Toisin kuin viimeksi, sain kiinni siitä miten ratsastaa jotta Lilly eden jotenkin toimii kanssani. Alun nostot olivat ihan kiitettävän lennokkaita, mutta viimeisimmät tasaantuivat ja niihin olin ihan tyytyväinen. Huomattavasti parempi tunnelma jäi tunnista Lillyllä kuin viimeksi.

Viimekertaisista ratsasteluista on siis jäänyt todella hyvä tuntuma, ja tietysti toivon että tämä jatkuisi! Saa nähdä :)

(Pahoittelut tälläkin kertaa kuvien puutteesta- ehkä asiaan saadaan vielä muutos.)


-Saija-

6. Syyskuun yhteenveto

Blogin hiljaiselolle on ollut syynsä- itseä ei ole kerta kaikkian turhan paljoa innostanut postailla penkin alle hulahtanista tunneista. Syyskuun kului todella vaihtelevissa tunnelmissa ratsastuksen osalta. Koulutunti Lillyn kanssa oli jotain käsittämätöntä räpellystä, enkä löytänyt tuntumaa hevoseen missään vaiheessa, en edes niissä kuuluisissa loppuraveissa. Jos vastalaukka nousee 3/4 kertaa väärin, on pakko koittaa vain uskotella itselleen että ehkä tämä vielä joskus sujuu. Muiden oppiessa minä näytän vain huononevan... Myös Kilossa Suffelin ja jopa Rinkelin kanssa vedeltiin puoliteholla, jos silläkään.

 Ainut kenen kanssa aina sujuu lieneekin
Ruusu <3 Tosin onhan ponilla tullutkin mentyä vähän useampi kerta vuosien varrella. Ruusun kanssa kävinkin Kilossa yhdet harjoituskisat pitkästä aikaa. Startattiin 70cm ekoina, luokan ainoana poniratsukkona. No, vauhtia meiltä aina kuitenkin löytyy. Perusrata sujui hyvin, erityisesti paikat tulivat aika hyvin kohdilleen, ja vauhti säilyi tasaisena. Verkan vauhtipomput nähtiin kyllä joillakin oksereilla, sillä rataan mahtui ainakin yksi hiukan kaukaa leiskautettu hyppy. Laitetaan se vain vauhdin piikkiin. Kuulemma meno oli ihan hyvältä näyttänyt, mutta sitten uusinnassa jonkin blackoutin perusteella ratsastin väärän tien. Että sillä lailla. Koko rata saatiin lopulta 4 virhepisteellä, mutta ne harmittivatkin sitten harvinaisen paljon- niin TÄYSIN omaa syytä ja aivan turha! Poni oli niin hieno ♥


Toinen onnistuminen oli Faunan kanssa tuuppailu. Koska tuosta jo aikaa on, niin ympäripyöreästi sanottuna, tuntui taas siltä että "Hei ehken mä ookkaan niin toivoton." Muto oli välillä hiukan liian matala, mutta saatiin myös hyviä pätkiä- kerrankin.

Aika ihana kun tuonne oli tuulisen päivän vuoksi tungettava turvaliivi hupparin alle ettei jäätyisi satulaan... :P

Nyt viimeisimpinä oli mm. esteet uudella tuttavuudella Sacella! Sacce oli aika upea, ja haluaisin tutustua sen menoon vielä paljon paremmin. Tai oikeastaan aivan viimeisimpänä oli korvaustunti Kilossa Sirolla. Ja tästä en kyllä tule sen enempää tänne kirjoittamaan, sillä se oli kieltämättä jotain aivan kauheaa katseltavaa. Ainakin edelliseen onnistumiseen Siron kanssa. Totta se kyllä on, että ratsastaessa joskus ei vaan suju, mutta onnistumiset on jotain aivan mahtavaa. Niitä odotellessa siis!


-Saija