15. Tallinnassa 20.5.2015

Nyt poiketaan hevosten osalta aiheesta, kun kirjoitankin postauksen kuvataiteen ryhmämme matkasta Tallinnaan. Reissu, kuten otsikosta näkeekin, ajoittui jo viime viikolle, mutten ole saanut aikaiseksi ladata kuvia koneelle, jotta olisin voinut ne tänne saakka saada. Kuvia kertyikin ihan kiitettävästi, sillä kunnon turisteina kuljimme koko päivän kamerat kaulassa...

Tapasimme opettajat puoli kymmenen aikaan satamassa, josta tunnin päästä lähdettiin laivalla Tallinnaan. Syötiin (mitä syötiin...) buffassa, jonka jälkeen kierreltiin ympäri laivaa valokuvaustehtävän parissa. Kannellakin tuli hypittyä... Meri-ilma on niin ihanaa!

Tallinnassa suunnattiin ensimmäisenä retkemme "opetukselliselle" osuudelle, Tallinnan Kumu- taidemuseoon. Hieno paikka, varsinkin arkkitehtuuriltaan, ja vaikka seuraavana aikataulussa oleva shoppailuretki kuumottelikin jo, oli museo näkemisen arvoinen.

Sää suosi meitä koko päivän, joten kuljimme kaikki välimatkat kävellen --> hyötyliikuntahan on se juttu! Museosta käveltiin keskustaan, jossa saimme 2 tuntia aikaa tehdä ostoksia Viru keskuksessa. Ei siinä kovin paljoa ehtinyt, varsinkaan kun ei päästy poistumaan kyseisestä kauppakeskuksesta, mutta tarttui sieltä silti jotain mukaan.

Ostoskassien kanssa käveltiin vielä vanhassa kaupungissa, leikkien kovan luokan paparazzeja. Saatiin varmaan Tallinnan jokainen neliömetri tallennettua jonkun kameran rullalle... Sehän on turistikuvaamisen tarkoitus, eikö vain? Mutta maisemat olivat ihanat, ja ihastuin kyllä Tallinnaan. Mieluusti menen uudestaan. Onhan se lisäksi niin ihanan lähellä - helppoa ja nopeaa matkustaa sinne.

Iltapäivällä suunnattiin taas satamaan, josta laiva lähti puoli kahdeksalta. Linnoittauduimme laivan perälle tutkimaan ostoksiamme ja käymään läpi päivän aikana ottamiamme kuvia. Jalat jo siinä kohtaa kiittelivät istumisesta, ja oli niin ihanaa istuskella merta katsellen auringon laskiessa. Paluumatkalla toki käytiin laivan myymälöissä, joista löytyi myös kaikenlaista kivaa. Loppumatkalla vielä ostettiin Frozen Yogurt- annokset.

Päivä oli ihana, ja oli sijoitettu aivan täydelliseen ajankohtaan. Siitä jäi ihana muisto koulustamme, eikä matkan aikana enää koestressi sun muut vaivanneet. Tänään starttasi peruskoulun viimeinen viikko- viimeinen viikko 11 vuoden koulunkäyntirupeamaa Englantilaisessa koulussa! Kuten koulussa on tullut pariin otteeseen jo todettua, kestänee kauan tajuta, että tämä todella nyt loppuu. Me ei palata TES:siin (The English School Of Helsinki) enää ensi syksynä. Vielä meistä kukaan ei tiedä, mihin me ensi syksynä ollaankaan menossa... Se nähdään vasta 11.6... Apua...

Mutta Tallinnan matka oli ihana. Toivottavasti tykkäsitte kun blogin puolella oli vähän vaihtelua ratsastuspostauksiin. Tästä on tullut täysin ratsastuspainotteinen blogi, vaikka aluksi päätin kirjoitella tänne myös lifestyle-blogi postauksia... No, riding IS a lifestyle, mutta tuo nyt ei ollut ihan sitä, mitä alussa ajattelin ;)

Nyt kuitenkin niihin kuviin, jottei postaus ehtisi venyä kovinkaan pitkäksi! Toivottavasti tykkäsitte :)

Laivan "monipuolinen" aamiainen

Huipulla katsokaas tuulee - kuvailtiin vähän kannella Tallinnaan menomatkalla

Tallinnassa oli kevät aika samalla mallilla kuin Suomessakin.
 Puistot olivat ihanan näköisiä auringonpaisteessa!

KUMU-museon arkkitehtuuria

Siellä oli upeita kukkia <3

Ettei hevoset vallan täältä häviäisi, on seassa nyt vielä yksi kuva vaunuhevosista vanhasta kaupungista

Auringonpaiste <3

Sitten muutamat ostoksista, kaikista ei ole kuvia.
Pitkähihainen - Reserved/ Toppi - Reserved/ Harmaa hame - Reserved

Laivalta ostettiin Victoria's Secretin hajuvesiä - Mukaan tarttuivat Secret Charm & Endless Love

Setti sormuksia & midi-ringejä / Reserved

Laivalta oli pakko ostaa myös vähän Oreo-suklaata. Nam! 

Vanhan kaupungin näköalapaikalla oli seinässä tällainen teksti. "The Times We Had" 
Mieleen tuli auttamatta meidän luokkamme yhdessä viettämät hetket, joita on enää jäljellä niin vähän!
Mutta muistot (monet sellaiset!!) onneksi säilyvät.

Paluumatkalla laivassa käytiin ostamassa sitten Frozen Yogurtit - päivän aikana oli tullut syötyä aika vähän, kun aikataulu oli niin tiukka, joten nämä kyllä maistuivat!

Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta normaaleista poikkeavasta postauksesta. Nyt tulevalla viikolla koitan postailla aktiivisesti, kun ei ole enää mitään koulukiireitä. Huomenna on luvassa luokkaretki Linnanmäelle, ja suunnittelin kuvaavani silloin My Day- videon, kun ratsastustuntikin on vielä iltapäivällä. Katsotaan, josko saan sitä nyt aikaiseksi!

- Saija -

14. Viime lauantain fiilikset - Elsa

Viime lauantaille sain rinnakkaisluokkalaiseni (kiitos vielä Roosa!) kuvaamaan korvaustuntini Primuksella. Listassa luki taas mun ilokseni Elsa, ja poni olikin tunnilla taas valmiina, eli mentiin vain kentän laidalle oottamaan.

Tunti itsessään sujui vähän miten sujui. Elsa on kyllä mulle tosi hyvin sopiva poni, jonka kanssa saa aina pari ihanaa pätkää, jotka muistuttavat mua siitä, mitä ratsastuksen oikeasti kuuluisi olla! Mutta olin lauantaina itse vähän hukassa, en keskittynyt tarpeeksi- kuvista sen näki ihan selvästi. Ihmettelin, miksei mikään suju aiempien kertojen lailla, mutta ei kai se nyt voi, kun mun kädet makasi koko tunnin Elsan niskassa... No, ensi kerralla paremmin!

En meinannut saada Elsaa aiempien kertojen lailla tarpeeksi alas (niiden käsieni vuoksi) mutta aina kun tajusin ne nostaa (eli harvoin..), niin alkoi kaikki taas sujua. Tunti oli tosi perus, mutta tykkään kyllä todella senkertaisen opettajan tyylistä - oma suosikkisijaiseni ehdottomasti! Ja saatiin kyllä taas kommenttia siitä, miten kivan rennosti ja tasaisesti Elsa mun kanssa kulkee, tosin tällä kerralla en kyllä ite ollut yhtään tota mieltä... Mutta ihana poni!

Tallissa tosin tammalla oli vähän eri fiilistä kun kentältä lähtiessä, jossa se hörisi mun korvaan ja seisoi kiltisti siliteltävänä... Heti kamat pois saatuani tyttö päätti, että nyt saat luvan häipyä täältä, ja siellä se sitten mieltä osoittaakseen potki karsinan seinää... Miksi mä aina ihastun näihin vähemmän halittaviin tapauksiin? Ruusu ja Elsa kun molemmat on tollasia ihania, mutteivat kovinkaan hellyydenkipeitä tapauksia. Mutta Elsa siitä pian rauhottui, ja jäi sinne rouskuttelemaan heiniään.

Ihana poni <3

Ihana poni, mutta ongelma hyvin näkyvissä - huono ryhti ja kädet missä lie. Nykyään mulla on varsinkin ulko-ohjan kanssa ongelmia, kun käsi meinaa suoristua: ongelma,josta jo luulin päässeeni! 

Kädet kädet kädet ...

Tossa olen muuten vain vinossa - mutta Elsalle annettava kunniaa. On se vaan niiiin hieno poni! <3

Tässä sitten taas ei ihan suju ... ;) 

Saatiin lopuksi mun mielestä tosi suloisia kuvia, joita en nyt saanut useimpia tänne ladattua :- Mutta ihana poni on!

<3 <3 <3

- Saija -

13. Erikoispostaus - Muistoja

"Ysin kevät hellittää ihan kohta. Se aika jota me pelättiin on ihan kohta ohi mutta tulevaisuudessa odottaa aika joka pelottaa vielä enemmän. Mitä tulevaisuudella on tuotavana tullessaan? Se jää nähtäväksi. Pian, ihan pian on aika hyvästellä koulu jota olen käynyt 11 vuotta. Kaikki ne ystävät, hetket, ne tuntuvat tästä käsin katsottuna ohikiitävän lyhyiltä, vaikka joskus niiden läpi on saanut kamppailla kaikilla voimillaan. Lopuksi todella päällimmäiseksi jää tunne siitä, että apua, mä en todella nää näitä tuttuja ihmisiä ja puitteita enää ympärilläni. 
       Olo on aika samanlainen kuin jouluna lopetettuani Kilossa. Mulle niin tärkeät kaverit ja opettaja, sekä ponit kuten Ruusu, joilta opin niin paljon, jäivät kaikki taakse. Mutta siitäkin selvittiin. Joskus pitää tajuta siirtyä eteenpäin, vaikka aina välillä löydän itseni ajattelemasta kuinka paljon sinne takaisin kaipaankaan. Koulua en ikinä uskonut kaipaavani, mutta nyt alan epäillä, josko sittenkin. Miettikää nyt: 11 vuotta! Melkein mun koko elämä siltä ajalta kun mulla mitään sen kummempia muistoja on!! Tätä kirjoittaessa mun olosta tulee yhä haikeempi, ja se ei ollut tarkotus, vaan tarkotus oli palata miettimään kaikkia ihania muistoja, niin ratsastukseen kuin muuhunkin elämään liittyen. Toivottavasti tykkäätte ja mä toivon todella, että jotkut näihin muistoihin sisältyvät ihmiset löytävät tiensä tänne ja muistatte nämä hetket: kaikki te ootte mulle todella tärkeitä! <3

Kerrankin tulee ennen julkaisematonta materiaalia (koittakaa kestää nämä jotkut kuvat, ovat meinaan aika vanhoja ja sitäkin edustavampia!)

Tää on ensimmäiseltä estetunniltani Primuksella. Tästä on nyt vuosi ja olin jo luvannut itselleni etten koskaan julkaise näitä kuvia. Mutta kattokaas miten kävi. Mua ei oo kukaan kiikuttanut estetunnilla niin 100-0 kuin Forella. Mut oltiin juuri repäisty 125 cm korkean ponin selästä, jonka kanssa ei tarvinnut ajatella kuin pidättäviä apuja, niin se toimi ja sitten tulikin alle Forella. Ei muuten sujunut, kuten kuvastakin näkee. Tää oli ehkä mun elämäni epäonnistunein tunti (vaikkakin samanlaisia oli aika monta Primuksen alkuajoilla...) 

Mä en ole tainnut itse julkaista koskaan yhtään kuvaa mun toisesta harrastuksesta, mutta sellon soitto se tosiaan on. Ja sitä olen harrastanut nyt 10 vuotta, enemmän ja vähemmän innoissani mutta kuitenkin  ;) Osaan olla näemmä hyvin edustava ratsastaessani SEKÄ soittaessani... Kiva kiva

Feikeä hoidin suunnilleen 2 vuotta.Aluksi Veeran kanssa, sitten yksin. Vanhoja kuvia katsoessani tajusin, kuinka vähän mulla on mitään kuvia Kilon ajoilta ja toinen mun huomioista oli se, kuinka edustava Feike oli 90% ajasta niissäkin vähäisissä kuvissa. Mutta ihana poni se oli, ja on mulla sitä kyllä ikävä, pitäisi käydä moikkaamassa ennen kuin poni kerkeää lähtemään ikänsä ja jalkavaivojensa vuoksi ties minne :-/

Tässä on Aron, poni josta en oikeastaan koskaan onnistunut muodostamaan sen kummempaa mielipidettä. Tää oli se aloittelijoiden pomminvarma ratsu, joka oli oppinut, että pääsee pitkälle näyttäen söpöltä ja kuljettaen pikkuratsastajia selässään turvallisesti. Loppuvaiheessa sitten menin Aronilla jonkun koulutunnin kentällä ja kaikki muuttui. Poni taisi olla ensimmäinen, joka mulle todella näytti, mitä kouluratsastus on, ja millaista siellä on istua kun kaikki toimii. En olisi ikinä uskonut, mutta Aronista kuoriutui silloin yhden ainoan tunnin ajaksi ,kun sillä pitkän tauon jälkeen menin, hevonen, joka inspiroi mua oppimaan paljon enemmän kouluratsastuksesta, koska se vain oli ihan mahtavaa <3

Feike <3 Olen itse tosi pikkunen, mutta ollaanhan aikanakin ihan melkein edustavia ponin kanssa. (Feikeltä tosiaan puuttui toinen silmä, eli toi vasemman puolen "kuoppa", josta silmän kuuluisi hieman näkyä, on , no, se on se kuoppa)

Mun tyylikkäin tippuminen oli varmaan Frez-nimiseltä ponilta estetunnilla. Frez alkoi niihin aikoihin harrastaa ratsastajien matkasta karistamista, ja tekniikka oli aina sama. Hyppy, mahdollisesti vähän kaukaa, pää alas heti laskeutumisessa, ratsastajan tasapaino hukassa, ja liukumäki kaulaa pitkin, ohi korvien ja kohti maata. Mulle kävi juuri näin. Tyylipisteet tosin sain siitä, että liu'uin todella hitaasti ja lopulta tein kuperkeikan korvien takaa maahan istumaan. Tipuin tarpeeksi hitaasti, että niin poni- kuin hevostuntilaisetkin ehtivät pysähtyä ja kotsoessani ympärille, ei tainnut olla ketään, joka ei olisi seurannut tätä mun voimisteluesitystä...

Tähän sanon vain: Veera, Katri ja Anni = sisällä, mä kuvaamassa videota ulkona ... Enkä kyllä menis tuonne vieläkään, vaikka ohi käveltiin joka kerta kauppaan mennessä!!!

Sitten onkin jo viime kesältä Primuksella, kun Lukas oli vielä siellä. Ihana hevonen, ensimmäinen johon tallilla tykästyin, vaikken oikeasti osannut edes sillä ratsastaa- mulla on vieläkin todella usein nappulat hukassa hevosten kanssa, katotaan viekö tilanteen korjaaminen vuoden vai kymmenen. Mä vaan olen ikuinen ponityttö.

Vielä sellaisia, mistä ei mitään kuvia ole, on PALJON. Ja niihin kuuluvatkin ne kaikki ihanimmat. Muistan kuinka Kilossa pidettiin kirjaa siitä, kuinka monta kertaa saimme Veeran kanssa hevosopettaja Timpan nauramaan (taisi olla 3), kuinka meidät lähetettiin pellolle keräämään ruohoa, kuinka meidät unohdettiin sinne, ja kuinka me jouduttiin kiipeämään lukittuun talliin pesuhuoneen avoimesta ikkunasta vaan todetaksemme, että myös pesuhuoneesta talliin vievä ovi oli lukossa. Lopulta sekin taisi olla Timo, joka meidät sisään päästi. (Oisiko tämä ollut yksi niistä kerroista kun Timppa nauroi meille...) Kilosta mulla on niin paljon rakkaita muistoja, etten usko, että niitä tuun koskaan unohtamaan. Primukselta näitä ei ole vielä kerennyt samalla lailla kertyä, tietystä se vaikuttaa, että monet muut ovat olleet siellä lähes yhtä pienistä, kuin itse olin Kilossa. Mutta Klaukkala on kyllä myös kirinyt jo aika hyvin ihanan ilmapiirinsä ansiosta muistojen listalle <3

        Tänään mulla on siellä muutenkin tunti, kuvaajaa en valitettavasti taida saada vieläkään, mutta katotaan jos kirjotan siitä jotain pientä postausta silti. 

      Muuten, otin itseäni niskasta kiinni nyt yli 6kk kilpailutauon jälkeen ja ilmoittauduin Primuksen kesäkisoihin. Pehmeä lähtö kilpailuihin kyseisellä tallilla, tai sitten ei... 2 koulurataa ja 2 esterataa odottaa myös mua siis kesäkuussa. Toivotaan parasta!

Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta :) 

Onko teillä jo kesän kisakalenteri suunniteltu? Vai menettekö esimerkiksi jollekin leirille?

- Saija - 

12. Ihana Elsa

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, oli mulla menneellä viikolla 4 tuntia. Tiistain listassa Primuksella oli ihana yllätys, jota olen sinne jo jonkin aikaa toivonut: Elsa! Olin tosi innoissani kyseisen ponin kyytiin pääsemisestä. Ensimmäiset minuutit tunnista olin aika hukassa. Kentällä oltiin, ja Elsa jäkitti hetken lyhyenä ja korkeana, mutta sitten se yht'äkkiä rentoutui ja ai kuinka ihana siitä tuli. Siitä tuli todella pehmeä ratsastaa ja sain mahtavia vinkkejä siitä, miten oikeasti istua siellä selässä, ja "purkaa omaa istuntaansa poniin." Tästä tunnista ei ole valitettavasti ole kuvia, joten ei siitä sen enempää. Poni kuitenkin oli ihan mahtava, ja tunnin lopussa opettaja (joka oli tällä kertaa sijainen) kysyikin, että tykkäätkö sä Elsalla mennä. Mä oon varmaan hymyillyt siellä selässä koko tunnin! :)

      Keskiviikkona kävin Klaukkalassa korvaamassa, tällä kertaa koulutunnilla. Siellä mulla oli listassa toinen uusi tuttavuus, Zetonas, eli Zeto. Ihan hauska tapaus, tosin ei ehkä ihan mun tyylinen. Kyseiseltä tallilta mulla ei valitettavasti ole vieläkään kuvia, kun ei ole saanut ketään sinne kuvaamaan, mutta kyllä niitäkin vielä joskus saadaan! Mentiin kuitenkin kolmikaarista kiemurauraa, jossa Zeto asettui aika kivasti kiemuroilla ja liikkui kivassa muodossa. Siinä kohtaa tosin jo huomasin kuinka vino hevonen Zeto tavallaan on, ja tämä lopulta kostautui meille laukkatehtävissä, joita alettiin tehdä seuraavaksi. Ratsastettiin siis keskihalkaisijalle, josta väistätettiin uralle, jonne päästyä nostettiin laukka ja laukattiin laukkaympyrällä niin kauan kunnes laukka oli melko sujuvaa. Zeto toimi pohkeenväistöissä oikealle tosi kivasti, mutta laukkatehtävässä se vähän keräsi vauhtia ja sain ihan tosissani koittaa istua syvällä satulassa. Vaikeinta Zeton kanssa olikin juuri se, että luonnostaan vähän vino hevonen vinoutui ja mutkistui entisestään kuumuessaan... Mutta ihan kiva kokeilla sitäkin.
        Torstaina olin samalla tallilla, ja mentiin omalla tunnillani puomeja. Toivottavasti ensi torstaina (elikkä ylihuomenna - vähän näissä mun postauksissa aina kestää...) hypätään! Mulla oli listassa jo viime viikoilta tutuksi tullut jättiläinen, Lappoonia niminen jättiläinen. Tosi suloinen ja hellyydenkipeä tamma, jolla on kapasiteettia vaikka mihin jos sen oman moottorin saisi käynnistymään. Helpommin sanottu kuin tehty, kuten jo aiemmin totesin kun taistelin eräällä tunnilla kouluradan laukkaohjelman läpi jalkojaan perässään laahavalla hevosella. Lappoonia on ehkä n. 170 cm korkea ja suhteellisen leveä, eli mulle melko lyhytjalkaisena on siinä hevosta ihan riittämiin. Koska en oo tässä menneillä tunneilla saanut tammaa liikkumaan, oli tällä kertaa pakko ottaa kannukset jalkaan. Ne meidät pelastivatkin, sillä Lapo oli aivan ihana kun eteenpäinpyrkimys löytyi. Silloin kun energiaa on, sileällä hevonen hakeutuu itse oikeaan muotoon ja jaksaa kantaa itsensä ja esteillä se on tosi kiva ja tasainen. Tehtävistä ei tällä kertaa sen enempää, perus puomitehtäviä, joilla harjoiteltiin kaarevia linjoja ja suhteutettuja etäisyyksiä. Ihan hyvin sujui, ja paikat löytyivät hyvin, vaikka aina aluksi olenkin Lapon suuressa selässä vähän hukassa...

Lauantaina olin sitten vielä korvaamassa Primuksella ja listassa luki taas Elsa! Iloisesti lähdin hakemaan ponia kentältä, jossa se oli ponitalenttien tunnilla. Elsa oli kuitenkin jo siinä vaiheessa melko väsynyt, sillä poni oli hypännyt jo kaksi tuntia sinä päivänä. Ponin väsymys näkyi heti kun kiipesin satulaan. Elsa koetti koko alkupuoliskon tunnista luistaa kaikesta työstä ja meidän meno oli paljon epätasaisempaa kuin tiistaina. Se jäi itseä harmittamaan, kun tiistaina kaikki tuntui niin hyvältä. Otettiin kuitenkin välikäynnit ja jakauduttiin sitten ympyröille ottamaan laukkoja. Siinä vaiheessa Elsa alkoi taas toimia, ja saatiin se pehmeä, pyöreä muoto takaisin. Laukkojen jälkeen tunnin loppuun saakka poni tuntuikin jo paljon paremmalta. Ihanahan se on! Toivottavasti pääsen vielä usein sen kyytiin :)

Näitä kuvia on nyt huimat yksi kappale... Parempihan sekin kuin ei mitään! Tossa tosiaan siltä lauantain tunnilta. Elsa on vaan niin hieno ja ihana poni!

Oletteko te löytäneet tänä kevään uusia ihania poni- tai hevostuttavuuksia? 

- Saija -

11. Pitkästä aikaa

Viime postauksesta on kulunut niin kauan, etten edes tiedä, mitä tähän kirjoittaisin. Sanotaan kuitenkin se, että en ole ehtinyt kirjoittaa, mutten ole myöskään liiemmin halunnut, sillä ratsastelujen osalta ei ole sujunut suunnitellusti ja olo on ollut usein selästä alas tullessa surkea. Enkö mä tosissani pysty parempaan? Nyt ihan viime viikkoina kaikki on ottanut kuitenkin kurssin hieman parempaan suuntaan. Taustalla on mm. elämäni paras tunti Faunan kanssa (edeltävällä viikolla olikin ollut elämäni huonoin tunti samalla tammalla...), ihana uusi ponituttavuus Klaukkalan ratsastuskeskuksessa (jossa käyn myös nykyään tunneilla. Ihana talli todella positiivisella ja kannustavalla ilmapiirillä!) ja muutama muu onnistuminen esim. Nemon kanssa. Olen vaan niin paljon enemmän "kotonani" satulassa kun alla on hevosen sijaan poni... Kai mä joskus vielä opin. Tässä on nyt kilometripostauksen sijasta paljon kuvia menneistä tunneista. Lupaan (kiireistä huolimatta) kirjoittaa vähän useammin, ainakin jos tämä homma taas alkaisi joskus sujua toivotulla tavalla...

Kamulla kerkesin yhdellä hyppärillä käydä. Ihan kiva uusi tuttavuus,
vaikkei meidän meno todellakaan ollut kovin kehuttavan näköistä!

Näin käy, kun ei ratsasta esteelle kunnolla ja tullaan
niin pohjaan että huhhuh! Kamu tietty pelasti, mutta mä häpen
tota mun taitojen määrää tuossa kohdassa...

Päästiin me jostain yli ihan suunnitellustikin :)

Ligeronkin selässä kävin yhden tunnin. Kiva hevonen, mutta en ollut itse silloin ihan terässä eikä meidän meno ihan sujunut niin kuin olisin odottanut...

Ligero puksutti yllättävällä energialla koko tunnin, mutta mä en saanut mitään tuntumaa vasemmalla ohjalla.
Tossa mä pohdin että mitä mä nyt taas teen väärin kun tämä ei onnistu?!

Mutta hauska uusi tuttavuus silti :) Tosi hienohan Ligero on.

Nämä on siltä onnistuneemmalta tunnilta Faunan kanssa. 

Kun mä oppisin vielä kääntämään mun jalat vähän parempaan suuntaan... ;)

Laukassa meillä yhtäkkiä lähtikin joku moottori käyntiin, joten nää laukkakuvat on vähän "heh" no on mitä on...
Mutta raviin tuli laukan jälkeen ihanaa energiaa!

Lopussa Fauna alkoi tuntua jo tosi kivalta: on se ihana tamma
 vaikka välillä sen kanssa kaikki tuntuu niin vaikeelta!  

 Tänään käyn hoitamassa ja taluttelemassa tuttuni hevosen ja ensi viikolla on tunnit tiistaina, keskiviikkon, torstaina sekä lauantaina, joten toivottavasti ainakin joltain tunnilta saan kuvia tännekin :)

-Saija- 

10. Erikoispostaus

Edellisessä postauksessa kyselin millaisia erikoispostauksia blogissa haluttaisiin nähdä, ja siksi päätin nyt tehdä "50 faktaa minusta" postauksen. Joskus aiemmin ajattelin tämän laittaa blogiin videona, mutta teen kuitenkin tällä kertaa kirjoitetun postauksen- joku videokin tulee kyllä blogissa tulevaisuudessa olemaan! Nyt kuitenkin itse asiaan!

1. Olen syntynyt 1999, eli olen 15
2. Ratsastan Primus tallilla (jossa olen nyt ollut vajaan vuoden)
3. Olen ratsastanut n.6 vuotta Kilon tallilla, jossa lopetan vasta nyt vuoden vaihteessa
4. Olen aiemmin vuokrannut n. 6 kk Kaunisrannan Cleopatra "Nanna" nimistä ponia

Nanna <3

5. Kilossa olen mennyt eniten Ruusulla, joka usein postauksissakin on mainittu. Sain vasta hieman ennen Nannan vuokraamisen lopettamista tietää, että poneilla on sama isä

6. Olen sanonut viimeiset 3 vuotta ratsastaneeni yhteensä reilut 6 vuotta, sillä ennen Kiloon menoa ratsastukseni oli enemmän tai vähemmän epäsäännöllistä kahden vuoden ajan

7. Harrastan ratsastuksen lisäksi sellon soittoa

8. Ainoa Tv-sarja johon olen jäänyt koukkuun on Frendit

9. Syön ihan liikaa herkkuja

10. Kilossa hoidin (bannerissakin näkyvää) Feikeä reilut 3 vuotta ♥

Tärkein ♥

11. Pidän valokuvaamisesta

12. Mietin aika-ajoin vlogin perustamista

13. Luen usein hevosblogeja (Aadan hevoselämää, Voitto kotiin yms.)

14. Vlogeista seuraan (ajoittain) Zoellan kanavaa

15. En ole koskaan fanittanut oikeastaan mitään (pidän kyllä esim. monista artisteista, mutten ole ollut kenenkään fani)

16. Pienenä kirjoitin paljon tarinoita (usein hevostarinoita...)

17. Leivon mielelläni

18. Panostan koulussa

19. Kuuntelen aina hammaslääkärissä ollessani tiettyä soittolistaa Spotifysta nappikuulokkeilla, koska listalla olevat laulut tekevät mut iloiseksi

20. Suklaa ♥ Riittää jo itsessään selitykseksi ;)

21. Käytän WhatsAppissa liikaa emojeita

22. En tykkää kuntosalilaitteista (paitsi esim. juoksumatto)

23. En keksi mitään enkä ole edes puolessa välissä...

24. En tiedä mihin ammattiin tähtään

25. Pienenä minulla oli "lemmikkinä" sauvasirkkoja (perheessä allergikko)

26. Pelkään nykyään sauvasirkkoja, koska "lemmikkini" pääsivät kerran karkuun...

27. Muistan helposti laulujen sanat

28. En koskaan tiedä minne haluaisin matkustaa

29. Laskin pienenä tarkkaan putoamiseni (hevosen selästä) jotta tietäisin milloin niitä tulisi 100 

30. Minua ei ole (onneksi) sattunut koskaan selästä pudotessani

31. Entisen blogini nimi oli Colours of the Nature, ja suunnittelin sen olevan valokuvaus/lifestyle blogi, mutten koskaan aloittanut blogia kunnolla

32. En osaa valita lempivuodenaikaa

33. Juon tosi harvoin kahvia

34. Etsin vuokrahevosta

35. Haluaisin panostaa ratsastuksessa kehittymiseen tällä hetkellä

36. Olen ennemmin koulu- kuin esteratsastaja (joskaan en turhan taitava...)

37. Luen melko paljon

38. En ole koskaan lasketellut

39. En pidä talviurheilusta kovinkaan paljoa

40. Leikkasin n. 3-4 vuotiaana hiukseni keittiösaksilla, sillä koitin saada latvoihin sik-sak kuvion

41. En ole ollenkaan notkea!!

42. Olen katsonut ainoastaan yhden kauhuelokuvan (enkä pidä niistä)

43. Kuvaan raketteja lähes aina uutenavuotena

44. Jouluna rakastan eniten jouluvaloja

45. En ole koskaan tilannut vaatteita netistä (vaikka meinannut sitäkin useammin)

46. En ole koskaan pitänyt videopeleistä

47. Osasin pitkään saksaksi ainoastaan lauseen: "Ich liebe dich" (Minä rakastan sinua)

48. Olen hieman yli 160 cm

49. Minulla on entistä enemmän tavoitteita (ratsastuksen suhteen) vuodelle 2015

50. Minulla on korkeat odotukset ensi vuoden suhteen... ;)

Toivottavasti tällainen erikoispostaus toi hieman vaihtelua blogiin, ja toivottavasti minut paremmin tuntevatkin oppivat jotain uutta.

Ehdotukset tuleviin erikoispostauksiin ovat yhä tervetulleita, ja muutenkin rakentava palaute on aina enemmän kuin tervetullutta- lukijaksikin saa toki liittyä!

-Saija

9. Joulutunnelmia

Kuten varmaan huomasittekin, on blogissa tapahtunut pieniä muutoksia mm. bannerin suhteen. Kaipasin hieman vaihtelua, mutta koska mulla ei oikein kuvanmuokkaustaidot riitä loihtimaan hienompaa, niin tuo on hieman puolihuolimattomasti koottu. Saa olla siinä nyt sen aikaa kunnes saan aikaan jonkin enemmän omaa silmää miellyttävän...

Joulu toki meni jo, mutta ei se estä minua toivottamasta hyvää joulua niille joille en sitä ole vielä toivottanut. Aatto kului kivasti perheen kesken ja lahjoihin lukeutui hyvin käytännöllisiä mutta kivoja paketteja. Ja suklaata- koska eihän ilmankaan voi toki Jouluna olla!

23.12 oli vielä tunti Primuksella, ja tosiaan mentiin ilman satulaa. Oltiin jätetty toivelistat talliin viime viikolla, ja listassa mun kohdalta löytyikin yksi toivomistani eli Carana. Vaikkei Carana ihan ykkösenä ollutkaan, lähdin tunnille ihan tyytyväisenä. Selkään pääseminen kieltämättä epäilytti, sillä mielessä oli ehtinyt jo käydä mahdollisuus siitä että sinne pompatessani päädyn jakkara mukanani maneesin pohjaa maistelemaan... Omaksi yllätyksekseni pääsinkin jotakuinkin tyylillä kyytiin, ja sekä minä että jakkara pysyimme pystyssä. Alkukäyntien aikana ilmoitettiin että junnutunti yhdistetään ponituntilaisten kanssa, ja saadaan koko maneesi käyttöön. Saatiiin verkata itsenäisesti joululaulujen soidessa, ja Carana tuntui varsinkin alkutunnista tosi pehmeältä ja rennolta. 

Keskityin tosi paljon omaan istunaani, sillä mun ylävartalon ryhti on alkanut selkeästi huonontua. Mulla on jo kädet huolenaiheena ratsastaessa, ja leijailen helposti irti satulasta (enkä siis osaa istua istuinluillani), joten en kaipaisi yhtään enempää suurempia ongelmakohtia. Tietysti ratsastaessa kaikki liittyy kaikkeen, joten varsinkin mun leijailut vaikuttaa ryhtiin. En Ruusullakaan (sählä poni kun on) ole kuin muutaman kerran tajunnut kuinka siellä oikeasti pitäisi istua, mutta sitten kun sen tajuaa ja rauhoittaa oman istuntansa, tulee poni heti vastaan ja meno muuttuu täysin erilaiseksi. 

Nyt varsinkin ilman satulaa vuorostaan aloin nojailla liikaa taakse, ja (onneksi vain kerran) opettajan huomauttaessa mun ryhdistä tajusin peilin avulla miten huonosti siellä oikein istuinkaan. Hartiat ja kädet on tällä hetkellä mun pahimmat ongelmakohdat- muita en edes viitsi miettiä ennen kuin näiden suhteen on ongelma korjattu. Verkkailut sujui Caranan kanssa rennosti, ja vaan matkustin mukana... Kuten lopputunnista kommenteissakin kävi ilmi, oli meidän menomme rennon näköistä. Rento olo minulla olikin- koska tajusin että mulla ei tosiaan ollut hirveästi yritystä mukana saada Caranaa kulkemaan oikeinpäin. Näin jälkikäteen harmittaa että annoin itseni luistaa tolla tavalla, sillä noin mulle on harvemmin käynyt.

Kuitenkin varsinkin alussa kun mulla vielä oli yritystä mukana, Carana oli huippu. Se taipui varsinkin oikeaan kierrokseen tosi kivasti, liikkui tasaisesti ja avut menivät läpi. Sitten kun siirryttiin laukkailemaan, mulla oli jo matkustelumode päällä, ja nautiskelin vain sen laukasta (ihanan pehmeää ♥) ja sitten en enään saanutkaan tuntumaa hevoseen - taas sama ongelma, kun mut istutetaan hevosen selkään on ensimmäinen reaktio että "huh kuinka pitkä kaula" ja en tunnu saavan sopivaa tuntumaa suuhun, ja vaikka saisinkin, niin viimeistään mun kädet lähtee liitelemään omille teilleen ja olo on kuin alkeiskurssilaisella. 

Kuitenkin mun motivaatio on nyt niin korkeella vaikka mulla onkin välillä sellainen olo etten varsinkaan 

Primuksella anna taidoistani kovin hyvää kuvaa. Toki välillä on ollut mahtavia tunteja, mutta kun omat odotukset itsensä suhteen nousee koko ajan vain korkeammalle, ei ne tunnu koskaan täyttyvän ja masennun vain miettimään. miksi kaikki muut osaavat mutta minä en. 

Ratsastukselle on tietysti vain annettava aikaa, ja koska olen vasta suhteellisen lyhyen ajan käynyt kahdesti viikossa tunnilla, en voi olettaa oppivani kaikkea oppimaani kaksinkertaisena. Silti tästä järjestelystä on jo nyt näkynyt yksi hyvä puoli: Nannaa vuokratessa minulle kertyi paljon enemmän rohkeutta puuhailla erilaisten hevosten kanssa maasta käsin, ja vuokraamisen loputtua tuntui että taidot hävisivät siinä samalla. Tätä mun on jotenkin vaikeaa selittää- en tarkoita että olisin pelännyt, enkä myöskään ettenkö olisi osannut tehdä kaikkea mitä olin ennenkin osannut, mutta olin vaan jotenkin kauhean keskittynyt siihen että kaikki sujuisi yhtä hyvin kuin ennenkin oli sujunut. Mulla alkoi kulua varustamiseenkin reilun 5 minuutin sijaan reilu 15 minuuttia kun tarkistelin jokaista remmiä kymmeneen kertaan. 

Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa huomannut että vanha asenteeni tekee paluuta. Jos jollakulla on tallilla ongelma, koitan auttaa parhaani mukaan vaikken itsekkään vielä 100% kartalla olekaan. Tekemällä oppii.

Caranasta vielä sen verran että tunti oli ihan kiva, verkkailuiden jälkeen ratsastettiin katrillia, ja loppuverkka mentiin myös itsenäisesti. Tunnin jälkeen hoidin Caranan, ja pakko vielä lisätä että varsinkin hoitaessa se on vaan jotenkin tosi sympaattinen ja kiinnostunut kaikesta ♥

Tältä näyttää vapaamatkustelu...

Vauhtikuva- noi mun kädet...

Mä en oo yhtään vino istunnaltani enhän....

Carana ♥

Caranan ilme "Kuvaatko sä...???"

Mutta ihana se on, ratsastajalla olisi vain paljon petrattavaa! ♥

Hatunnosto niille jotka jaksoivat lukea kaiken... Toivottavasti teillä on ollut kiva joululoma tähän mennessä :) Kommentit olisi enemmän kuin tervetulleita- kiinnostaisiko joku erikoispostaus koska nyt lomalla olisi aikaa sellaisen toteuttamiseen! :)

-Saija